Blogi laahaa taas jäljessä, joten tiivistelmänä.

Reko aloitti noutoharjoitukset. Vajaan kymmenen harjoituksen jälkeen ottaa esineen kädestä ja pitää sitä rauhallisesti edessä istuen. Käsiä voi liikuttaa pään ympärillä ja koskea kapulaankin, mutta irrottaa vasta käskystä. Nyt on otettu jo vähän liikettä mukaan, annan kapulan suuhun ja pakitan niin tulee eteen istumaan ja odottaa siinä kapulaa pitäen. Mun pieni ihmelapsi :-O Tänään kokeilin jo pari heittoakin kapulalla, mutta silloin kapulan ottaminen tahtoo vielä mennä leikkimiseksi.

Sen lisäksi on tehty pari jälkeä. Kaupungissa nurmipohjalle n. 100 m, kolme suoranpätkää ja välissä kaarrokset, ei sentään vielä ihan kulmia tehty. Koska mä en ole erikoisjälkiekspertti (ja muutenkin tykkään treenata näppituntumalla) niin jäljellä oli pari ruuatonta pätkää, pisin 20 askelta. Muuten joka askeleella ja loppuun laitoin vielä kaksi per askel. Pennulla on hyvä luontainen jälkikiinnostus ja nenä tiiviisti maassa, joten tehtiin eläinkokeita.
Namittoman pätkän alkaessa tarkisti molemmin puolin että minnekäs ne katosi mutta jatkoi sitten tuhisten jälkeä. Pituutta ja häiriöitä oli sen verran että pari pientä katkosta, joissa nosti pään ja kuulin “puuh” ja sitten jatkettiin. Sitä en enää muista että oliko ne namillisilla vai namittomilla pätkillä.

Toinen sitten Kiillon pellolle, vähän lyhyempi mutta muuten samanlainen ja ajoi aika lailla samalla tavalla.

Sunnuntaiaamusta heti kahdeksalta… joku voisi kyseenalaistaa koiraharrastajan mielenterveyden.

Rekolle 270 metrin kiepautus, joka sai vanheta sen aikaa kun tein Bardille harjoituksen, ehkä 20 min. Laitoin alkuun ja ehkä viiteen kohtaan matkalle 1-5 askeleelle nappulat, muuten ilman. Poimi jäljen jo tieltä ja lähti hyvin metsään, nyt olisi ollut menohaluja jo sen verran että piti pitää liinasta kiinni eikä pahemmin häiriintynyt pienistä nykäyksistä ja liinan selvittelyistä.

Bardille n. 140 m kuudella kapulalla. Kolme ekaa nousi mallikkaasti, neljännestä (pikkukeppi) meni yli reagoimatta, viidenteen reagoi mutta ei malttanut paikallistaa loppuun vaan jatkoi matkaa, kuudennen nosti taas hyvin. Tänä keväänä kepit näyttäisi olevan suht ok talven jäljiltä, joskus aiemmin se on keväällä konkreettisesti väistänyt keppejä, kun ne on jäljellä niin ällöjä ja itse jäljestäminen olisi paljon mukavampaa.

Riva sai aamuksi vain pudotetun esineen noudon. Valitsin lähetyspaikan vähän huonosti, edessä oli tienhaara, jonka molempia puolia olin kulkenut kun tein jäljet muille. Ekalla lähetyksellä Riva sitten lähti etenemään väärää tietä pitkin, selvästi kuitenkin hajujälkeä seuraten. Kutsuin sen pois ja lähetin uudelleen vähän tarkemmin kohti oikeaa haaraa ja sitten homma hoituikin hienosti. Eteni epäröimättä riittävän pitkälle ja palautti esineen hyvin.

Rekon kanssa on pikkutreeninä iltaisin tehty eteenistumista ja siinä erityisesti käsiavun poistamista. Nyt näyttää jo varsin hyvältä. Lisäksi on aloitettu esineiden pitoharjoitukset ja toisella kerralla taisi pennun lamppu syttyä. Jatketaan tätä.

Bardille ja Rivalle keppiruutua. Bardilla oli mukavasti muistissa mitä niille kapuloille pitää tehdä, katsotaan miten ne lähtee nousemaan jäljeltä. Riva kyllä esineet ilmaisee, mutta aina voi pikkuisen muistuttaa että esineitä pidetään tuodessa nätisti eikä mälvätä, sekä luovutetaan kunnolla.

Vapunpäivänä Rekolle jälki, näki lähdön, sitten vein hetkeksi pois ja maalimies jäi jäljen päähän odottamaan. Nyt meni paremmin kuin edellisellä kerralla, vähemmän kyselyä ja määrätietoisempi jäljestys.

Sunnuntaina jatkettiin eläinkokeita Rekolla, tällä kertaa reilun sadan metrin jälki ilman nameja, mutta maalimies jäljen päässä. Tuuli oli aika navakka ja jälki tuore, joten tällä kertaa jäljestys ei ollut ihan niin siistiä kuin aiemmin. Enemmän siksakkausta mutta jäljellä pysyttiin muutaman metrin säteellä. Reko merkkasi jäljen taas hienosti ja lähti seuraamaan, mutta otti jonkin verran häiriötä minun liinankäsittelystä ja toisesta perässäkulkijasta. Päädyin sitten siihen että liina suurimman osan matkasta laahasi vapaana maassa, selvittelin sen vaan puskista ja pennusta tarvittaessa. Katkojen jälkeen lähti kyllä aina ihan omatoimisesti jatkamaan eli eiköhän tuo ihmettely vähene pian kokemuksen myötä. Sillä on kuitenkin vasta puolenkymmentä jälkiharjoitusta koko elämänsä aikana takana…

Jälkiesineiden suhteen pitää vähän miettiä, Rekolla on nimittäin ikävä taipumus syödä pieniä esineitä. Kokeilin sen reaktiota esineisiin aiemmin ja se päättyi siihen että oksetin hanskan. Se oli kyllä tuomassa sitä mulle mutta ennen kuin minä ja pentu kohdattiin niin se oli sujahtanut kurkusta alas…  Merkkejä tästä on ollut nähtävissä, talvella pelastin yhden puoliksi nielaistun lapasen sen suusta ja se mielellään lelun voittaessaan alkaisi tuhota sitä. Aloitetaan esineiden pitoharjoitukset ja katsotaan miten hyvin ne alkaa pysyä hampaissa. Jäljelle valitaan ehkä kuitenkin esineilmaisuksi maahanmeno mieluummin kuin tuominen.