Perjantaina tein pellolle molemmille n. 50 metrin suorat namijäljet, voimakas sivutuuli, ajatuksena vaan katsoa miten reagoivat. Toisessa oli yksi lyhyt namiton pätkä keskellä ja toisessa pari ja ajoin ne tietysti juuri väärin päin eli Riva sen missä oli yksi katko ja Bardi sen missä oli useampi. Olisi varmaan mennyt paremmin jos olisin ajanut toisin päin. Käytetyn lonkon vieressä oli hiehot laitumella ja Bardilla meinasi mennä pasmat sekaisin kun hiehot ryhmittyivät langan taakse vain reilun metrin päässä siitä missä sen jälki alkoi. Mutta kun jäljelle päästiin niin hiehot unohtui. Tyhjillä pätkillä ajautui sivutuulessa vähän jäljen viereen, namitetuilla sitten pysyi paremmin jäljen päällä. Rivalla homma meni etupäässä namien bongailuksi, ei sitä oikein voinut jäljestykseksi sanoa.

Sunnuntaina sitten Rivalle n. 150 metrinen L-muotoinen jälki, toinen suora sivutuuleen ja toinen myötätuuleen, huomattavasti vähemmän nameja. Nyt homma muistutti jo ihan eri tavalla jäljestämistä, Rivalla on luonnostaan aika mukava, tiivis nenä ja kun se vähemmillä nameilla keskittyi oikeasti siihen jäljestämiseen eikä ruuan bongailuun. Lopussa olleesta ruokarasiasta meni ohi puolikkaan askeleen, sitten tajusi sen ja jäi niille jalansijoilleen.

Bardillekin reilu sata metrinen kaaren muotoinen jälki myötätuuleen. Tämäkin näytti jo paljon paremmalta kuin  perjantainen, tosin alkuun oli pientä häröilyä eli ensimmäistä kymmentä metriä sahasi edestakaisin pariinkin kertaan ennen kuin päästiin kunnolla liikkeelle. Sitten mentiin kivasti, mutta pientä jarrutusta tein liinalla. Ilman sitä Bardilla selvästi tahtoi vauhti nousta ja tuli pientä siksakkaamista. Ihan kevyellä jarrutuksella meno rauhoittui ja tiivistyi.