Eli Bardin kanssa toista kertaa jälkikokeessa, paikkana Maaninka. Tuomarina oli sekä maastossa että tottiksessa Markku Korhonen, tarkka tuomari jolta ei irtopisteitä herunut mutta jonka ote oli sellainen leppoisan savolainen.

Ensin maastoon, meille alokasluokan koirista viimeinen lähtönumero. Janalla pieniä käynnistymisvaikeuksia, mutta kun päästiin Bardin kanssa samalle aaltopituudelle niin jälki nousi ihan ihan ok. 33 pistettä janalta. Alkuhuumassa koira meni kahdesta kepistä yli, mä bongasin yhden ja luulen että kakkoskeppi jäi sitten multakin maastoon. Kolme seuraavaa keppiä malttoi Bardikin jo ilmaista ja kehuttaessa nosti ne mulle käteen , kuutoskepistä meni yli mutta mä bongasin sen ja jäin odottamaan että Bardi tuli takaisin ja nosti senkin. Aikaa olisi vielä ollut mutta en jäänyt säätämään vaan mentiin palauttamaan löydetyt kepit.

Seuraavaksi esineruutuun, jossa siinäkin pieniä käynnistymisvaikeuksia, mutta kun Bardi alkoi hommiin niin alueen etuosasta nousi sukka pikavauhtia, 27 pistettä.

Tottis levähti sitten aika totaalisesti Bardi otti heti alkuun jostain painetta ja se heijastui sitten läpi suorituksen. Jos nyt jotain hyvää siitä yrittää etsiä niin se pysyi paineista huolimatta kentällä ja yritti tehdä, rahkeet vaan ei riittänyt sellaisiin suorituksiin että pisteitä olisi saatu… Itselle jäi tosi paha mieli siitä että vein koiran tilanteeseen johon se ei ollut valmis enkä sitten siinä koetilanteessa osannut sitä juurikaan auttaa. Jos olisi hoksottimet pelannut niin olisi antanut piut paut koesäännölle ja kehunut ja muuten yrittänyt vapauttaa koiraa liikkeiden välillä ihan reilusti, “hillityn kehumisen” sijaan.

Kokoeen jälkeen käytiin sitten vielä kentällä hömpöttämässä ja ottamassa noudot ja esteet, ettei jäänyt pelkästään ikävää muistikuvaa. Eläinkokeet on nyt kuitenkin tehty, tänä syksynä ei enää kokeisiin pyritä vaan treenaillaan talven yli ja katsotaan sitten ensi kesänä uudestaan.