Koirien treenauksen lomassa pistin Kolmen muskettisoturin roolijaon uusiksi. Reko on selvästi nuori D’Artagnan, Riva saa synkän (mutta kaikkien tyttöjen rakastaman) Athoksen roolin, Bardi muistuttaa, jos ei ulkoisesti niin mieleltään, elämän yksinkertaisista iloista nauttivaa Porthosta. Ja hienostuneena Aramiksena viiksiinsä hykertelee Lasse-kissa.

Vaikka arkielämä tällä kokoonpanolla sujuu mutkattomasti, niin treenaaminen on vähän eri asia. En tiedä miten muiden koirat pääsääntöisesti suhtautuvat treenaamiseen, mutta meillä jokaiselle kuuluisi mielestään ekana ja mielellään myös toisena, kolmantena ja viimeisenä treenattavan paikka. Kun kaivaa jotain treenaamiseen viittaavaa esille niin tunku mukaan on vielä kovempi kuin normaalisti ulos lähdettäessä ja vain yhden koiran saaminen ovesta ulos kerrallaan jonkunlainen haaste. Monessa rodussa Riva alkaisi olla jo eläkeläinen ikänsä puolesta ja onhan se nyt jo päätetty että pk-kokeisiin ei enää mennä, mutta en aikonut sitä muuten vielä ihan telakalle laittaa. Bardin kanssa pitäisi treenata jos meinataan vielä kokeissa käydä yrittämässä ja Rekon kanssa pitäisi tehdä kiivaasti pohjatyötä. Ja laiskalle emännälle kolme koiraa on vähän turhan paljon, mutta minkäs teet.

Reko treenaili leikkiä, seuraamista ja perusasentoa nakilla imuttaen, eteenistumista ja maahanmenoa. Eteenistumista on viime päivinä tehty eniten ja siinä kestää jo pikkuisen nostaa käsiä pois ulottuvilta. Olen tehnyt niin että autan sen namilla vetäen istumaan oikeaan paikkaan, palkkaan kummastakin kädestä (ettei lähde kääntymään vinoon). Seuraavaksi lähdetään häivyttämään käsiä sivulle. Seuraamisessa olisi apurista hyötyä, mutta mitä pystyin kurkkimaan niin aika hyvin se pysyy suorassa ja oikeassa kohdassa vaikka vähän kaarrellaan ja kiemurrellaan. Pysähdyksissä istuu automaattisesti ja kestää odottaakin hetken kun kaivan uuden nakin että harjoitus jatkuu. Maahanmenoja kokeiltiin ekan kerran ulkona, kesti hetken ennen kuin muisti. Pitäisi ottaa nyt kaikki asennot (istu, maahan, seiso) kunnolla treeniin.

Riva treenaili merkkiä eli kiertoja, hauskaa tuntui olevan, mutta se varsinainen oivallus tästä vielä puuttuu.

Bardi otti pienet seuraamiset, yritin pitää treenin lyhyenä enkä jäädä junnaamaan sen kanssa. Viimeksi Annan kanssa treenatessa tuli huomio että seuraamista voisi taas vaihteeksi vähvistaa, sen suhteen ei ole aikoihin kovin paljon tehty.