500 metriä, kolme kulmaa ja kuusi kapulaa, joista ensimmäisen jätin “janalle”. Vanheni n. 1,5 tuntia.

“Jana” oli vajaa 20 metriä, Bardi eteni kohtuullisen kivasti kymmenisen metriä ja sitten alkoi pyörimään. Meni yli jäljestä ja sai hajun siitä jotenkin takakautta. Otin sen takaisin ja lähetin uudelleen, otti nyt jäljen ja tarkasti takajälkeä vajaan liinanmitan ja kääntyi sitten omatoimisesti takaisin. Ohitti kuitenkin taas kapulan kohdan sieltä takakautta, joten poimin kapulan itse mukaan.

Alkumatka mentiin polkua pitkin, siinä oli pari tuulenkaatamaa joiden ylitykset ei ollut mikään ongelma ja polulla olleen kapulankin poimi hienosti. Ekasta kulmasta posotteli polkua pitkin yli ja meinasi sen jälkeen jäädä samalla tavalla jalkoihin patsastelemaan kuin juhannuksena Kannuksessa. Kehoitin pari kertaa etsimään jälkeä ja lopulta lähti liikkeelle ja otti jäljen. Onneksi n. 50 metrin päässä oli kapula että sai palkkion suht pian oikeasta toiminnasta. Tuon jälkeen pitikin sitten hyvin huolta jäljestä. Toiseen kulmaan tullessaan ei mennyt yli vaan tarkasti tavanomaisen lenkin sijasta jälkeä taaksepäin, palasi kulmaan ja otti jatkon oikeaan suuntaan. Heti sen jälkeen oli polunylitys, jossa tarkasti taas polkua ensin vasemmalle liinan mitan, palasi takaisinpäin ja poimi jatkon. Seuraavat kaksi kapulaa otti tosi hienosti, hajun saatuaan seis ja rauhallisesti tarkensi ja poimi kapulan, aloin kehua vasta kun kääntyi kapulan kanssa kohti. Kolmas kulma oli superhieno! Kulmaan tullessaan stoppasi, pää kävi oikealla, vasemmalla ja sitten oikealle kulman suuntaan Ja sitten vielä viimeinen kapula samaan malliin kuin edelliset.

Oltiin Hannan kanssa reippaita ja käytiin paimentamassa molempina päivinä aamutuimaan, ennen kuumuutta ja sadetta. Rajattiin tilapäisellä aidalla vähän pienempi alue nurkkaan.

Rivalla meni aika lailla samalla tavalla molempina päivinä, alkuun vähän kierroksissa, mikä näkyi vinkumisena ja pysähdyksistä lipsumisena. Hetken päästä sitten löydettiin parempi asenne ja homma sujui paremmin. Tehtiin pieniä kuljetuksia aidan vartta pitkin niin että yritin huolehtia että menee kaarella kunnolla ulos ja lähestymisissä hidastaa antaen eläimille aikaa lähteä liikkeelle rauhallisesti. Saatiin onnistumisia, mutta sitten meni vähän pitkäksi ja olin juuri ehtinyt sanoa Hannalle että ei ole nyt yhtään väkyttänyt vastaan niinkuin joskus pahimmillaan, niin eikös se putkahtanut taas pintaan. Olisi pitänyt lopettaa tai pitää tauko aiemmin. Kokeiltiin myös pieniä tasapainopätkiä, mutta tila oli vähän liian pieni siihen. Riva olisi pitänyt pysäyttää heti tasapainoon, eikä antaa sen lähestyä yhtään, sillä lampaat väistää sen verran paljon ihmistäkin että pari metriä kohti kuljettuaan lähtivät hajoamaan kun mulla ei ollut tilaa kulkea edeltä pois tieltä.

Sunnuntaina Bardikin pääsi mukaan, tämä oli sille eka kerta lampailla tänä vuonna. Blondi oli varsin pätevä, se oli koko ajan hyvin mukana eikä jättänyt kesken niinkuin joskus. Lisäksi ohjaus meni perille paremmin kuin mitä ennen on tuntunut, totteli maahankäskyt ja vaihtoi suuntaa ja vieläpä meni vaikeampaan suuntaankin (vastapäivään).

Maanantai-iltana käytiin Ahonlaidassa collieiden alaosaston vuorolla. Molemmat pojat teki paikallaoloa häiriön alaisena ja tällä kertaa sitä oikeasti oli. Bardi pärjäsi yllättävän hyvin, yhden kerran meinasi nousta, mutta palautin sen takaisin ja pääsin palkkaamaan kun pysyi uudestaan. Rivalla ei sen kummempia ongelmia, mutta jonkin verran piippaili kun olisi ollut niin paljon mielenkiintoista ympärillä.

Paikallaolopätkien välissä humputeltiin sitten funigilitya, kumpikin osasi hypätä kolmen suorassa linjassa olleen esteen yli

Tein molemmille pienet janaharjoitukset, Bardille yksi ja Rivalle kaksi. Välissä käytiin sitten ruokkimassa pässit ja kaupassa, niin vanhenivat tunnin.

Bardin jana oli vajaa 15 metriä, jätin kapulan janalle ja n. 30 metrin päähän. Bardi ei ollut hajulla lähetyksessä ja meni vinoonkin, mutta vähän matkaa edettyään sai hajun jäljestä ja kohdalle päästyään poimi sen, tosin takajälkeen liinan mitan verran. Kun en laskenut pidemmälle siihen suuntaan niin kääntyi ja otti oikeaan suuntaan, josta löytyi n. viiden metrin päästä se kapula. Pysähtyi siihen itsenäisesti ja kun kehuin sen paikallistaessa kapulaa niin nosti ja toi mulle, palkkana kissanruokaa. Sitten jatkettiin pieni pätkä jäljestystä ja otti hyvin toisenkin kapulan, siitäkin kissanruokaa palkaksi. Nyt ei ollut mitään vaikeuksia päästä liikkeelle jäljellä, eikä esineetkään inhottaneet ollenkaan, niinkuin aiemmin keväällä. Jospas se taas siitä.

Rivalle kaksi janaa, ekalla jätinkapulan janalle, toisella kapula oli n. 50 metrin päässä. Riva eteneen suht kivasti ja suoraan liinan mitan eli noin kymmenen metriä, sitten alkaa helposti mennä vinoon. Päästiin kuitenkin jäljelle reilu 5 metriä sivussa linjalta, Riva otti jäljen hyvin oikeaan suuntaan ja nosti kepinkin. Palkaksi kissanruokaa ja lopetettiin siihen. Toisella janalla muuten sama kuvio, paitsi että joutui jäljestämään vähän pidemmälle ennen kuin löysi kapulan ja sai palkan. Ongelmaa ei siis tunnu olevan muussa kuin suoraan etenemisessä.

Juhannus vietettiin Kannuksessa koiramaisissa merkeissä, Hansu oli kutsunut taas porukkaa leireilemään.

Paikalle saavuttiin tostai-iltana ja perjantaina sitten treenailemaan. Bardin kanssa vähän tottista, Riva pyörähti pyöröaitauksessa lampailla ja koetettiin samaa kuin viimeksikin, pieniä onnistumisia. Sen lisäksi Rivalle lyhyt jälki pellolle, vanheni reilu 2,5 tuntia, ei kapuloita, mutta kulmissa nameja. Kulmia oli kaksi terävää ja kaksi ysikymppistä, terävät on selvästi vielä vaikeita.

Lauantaina mentiin hakumetsään, Rivalle visii maalimiestä, ekoilla lyhyt haukun aloitus, suorapalkka, ilmaisu kunnes tulin paikalle ja vähän pidempi haukun aloitus. Nelonen olisi jäänyt metsään jos olisi kokeissa oltu, teki sinne mun mielestä ihan ok piston ja oli maalimiehenkin mukaan mennyt n. 10 metrin päästä mutta ei saanut hajua, keli oli kyllä tosi seisova, ei minkäänlaista tuulta. Nyt tietysti uusin piston ja maalimies saatiin ylös mutta kokeessa tuskin olisin sitä tehnyt. Ilmaisu ei ollut täydellinen mutta ihan ok, plussana ei nyt vilkuillut mua kun kävelin paikalle. Viimeinen olikin sitten ihan helppo ja ilmaisu kuulosti paremmalta.

Bardille oli ennen hakutreenejä tehty pieni jälki, ehkä vähän reilu 300 metriä, pellolle, vanheni pari tuntia. Kulmissa muutamia nameja ja päässä yksi keppi. Oli ihan ennätystakkuista menoa, aloituksessa sääti pitkän aikaa ennen kuin päästiin liikkeelle, kolmesta kulmasta vain yksi oli kohtuullisen siisti, kahdessa muussa heitti lenkkiä mutta tuntui ettei edes yrittänyt kunnolla etsiä jäljen jatkoa, välillä suorillakin saattoi tulla katko ajamiseen. Viimeisen kulman jälkeen ei meinannut hommasta tulla enää mitään, oli kyllä jo melko kuumissaan ja läähättikin. Laskin sen lopulta irti ja läksin itse kävelemään eteenpäin kunnes bongasin kapulan ja Bardi lopulta nosti sen mulle, pääsin sitten siitä vähän kehumaan. Tanja totesi mun ansaitsevan kymmenen pistettä hermojen hallinnasta mutta lähellä kyllä oli ettei hermo mennyt, oli se niin surkeaa räpellystä.

Sunnuntaina pikkuisen tottista, ampuminen Rivan ollessa paikallaolossa. Kuuli kyllä paukut, katsoi skarppina ampujan suuntaan mutta ei muuta ja jatkoi paikallaoloa rauhallisena sen jälkeenkin. Käytiin myös pikaisesti lampailla, nyt vähän isommalla alueella. Jatkoin samaa rassailua kuin pyöröaitauksessa ja meni yllättävänkin hyvin. Riva yritti vähän väkyttää vastaan mutta sain sen kuitenkin lähtemään rauhallisemmin kaarille ja kuljetuksissa se ei painanut eläimiä mun jalkoihin.