Pitkät päivitysvälit jatkuu, tammikuu vetelee viimeisiään ja blogin etusivulla komeilee vielä joulutervehdys. Joululoma hurahti lenkkeillen ja vapaista nautiskellen. Nyt on palattu jo arkeen ja aherrukseen. Koirien kanssa on puuhasteltu lähinnä mielenterveystreeniä, ei mitään vakavampaa. Pudotetun esineen noutoa lenkillä, esineiden etsintää sisällä ja ulkona ja sen sellaista. Bardin kanssa pitäisi kyllä aktivoitua tekemään vähän oikeita tottisjuttuja jos meinataan ensi kesänä kisata.

Rivan viimeiset pennut täyttää kohtapuoliin vuoden ja niitä on kyllä ollut ilo seurata, molemmat pentueet vaikuttavat oikein mukavilta. Olen ollut niin saamaton etten ole vielä palauttanut Rivan jälkeläissivua, tarkoitus olisi kyllä panna se tässä joskus ajan tasalle.

Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt melkein kuukausi… Eipä ole kyllä mitään isompaa kerrottavaakaan ollut, kouluhommia, lenkkeilyä, kotosalla jotain pikkutemppuja. Riva yllätti kun sain sen kiinni seikkailemasta pitkin kyliä, jossain ilmeisesti oli vallan hemaiseva tyttö. Se on nyt sitten vähän tiukemman tarkkailun alaisena ulkoillessaan, toivotaan ettei ole vielä ihan tavaksi ehtinyt oppia vaeltelua. Aiemmin syksyllä Rivaa kiusanneet jalkavaivatkin tuntuisi nyt olevan ohi, pidempienkään umpihankilenkkien jälkeen ei ole ollut ontumista.

Aurinko paistaa, kymmenen astetta pakkasta Ihan pakko kaivaa lumikengät esiin ja käydä kokeilemassa vieläkö niillä pysyy pystyssä. Lumikengät on ihan loistavat jos täällä korven keskellä tahtoo talvella lenkkeillä muutenkin kuin auratuilla teillä, pystyy menemään ihan umpihangessa mutta niillä myös polut tallaantuvat helpommin lumisateiden jälkeen. Koirat vetää näin vähillä lumilla vielä ihan pitkin poikin lumen juurikaan hidastamatta, mutta kun lumet paksunee niin nekin arvostaa (ainakin hetkittäin) tallattua polkua.

Ensilumet tuli aika äkkinäisesti, kelit pysyi pitkään tosi kauniina ja kuivana, mutta nyt on sitten tarhakausi koirilta ohi. Riva näyttää koomiselta kun oranssiksi haalistuneen kesäturkin alta puskee uutta, tummaa karvaa. Se on tällä viikolla ollut myös kolmijalkainen muutaman päivän, ensin pelkäsin että vanha polvivamma oireilee taas, mutta tarkempi tutkimus viittaisi tassuun kun se on vähän turvoksissa, olisiko riehuessaan venäyttänyt varpaan. Nyt ei enää juurikaan kevennä jalkaa, mutta yritetään pitää meno rauhallisena että pääsee kunnolla pantumaan eikä pitkity.

“Minähän en täältä ulos tule ennen kevättä”