Reko aloitti noutoharjoitukset. Vajaan kymmenen harjoituksen jälkeen ottaa esineen kädestä ja pitää sitä rauhallisesti edessä istuen. Käsiä voi liikuttaa pään ympärillä ja koskea kapulaankin, mutta irrottaa vasta käskystä. Nyt on otettu jo vähän liikettä mukaan, annan kapulan suuhun ja pakitan niin tulee eteen istumaan ja odottaa siinä kapulaa pitäen. Mun pieni ihmelapsi :-O Tänään kokeilin jo pari heittoakin kapulalla, mutta silloin kapulan ottaminen tahtoo vielä mennä leikkimiseksi.

Sen lisäksi on tehty pari jälkeä. Kaupungissa nurmipohjalle n. 100 m, kolme suoranpätkää ja välissä kaarrokset, ei sentään vielä ihan kulmia tehty. Koska mä en ole erikoisjälkiekspertti (ja muutenkin tykkään treenata näppituntumalla) niin jäljellä oli pari ruuatonta pätkää, pisin 20 askelta. Muuten joka askeleella ja loppuun laitoin vielä kaksi per askel. Pennulla on hyvä luontainen jälkikiinnostus ja nenä tiiviisti maassa, joten tehtiin eläinkokeita.
Namittoman pätkän alkaessa tarkisti molemmin puolin että minnekäs ne katosi mutta jatkoi sitten tuhisten jälkeä. Pituutta ja häiriöitä oli sen verran että pari pientä katkosta, joissa nosti pään ja kuulin “puuh” ja sitten jatkettiin. Sitä en enää muista että oliko ne namillisilla vai namittomilla pätkillä.

Toinen sitten Kiillon pellolle, vähän lyhyempi mutta muuten samanlainen ja ajoi aika lailla samalla tavalla.

Rekolle 270 metrin kiepautus, joka sai vanheta sen aikaa kun tein Bardille harjoituksen, ehkä 20 min. Laitoin alkuun ja ehkä viiteen kohtaan matkalle 1-5 askeleelle nappulat, muuten ilman. Poimi jäljen jo tieltä ja lähti hyvin metsään, nyt olisi ollut menohaluja jo sen verran että piti pitää liinasta kiinni eikä pahemmin häiriintynyt pienistä nykäyksistä ja liinan selvittelyistä.

Bardille n. 140 m kuudella kapulalla. Kolme ekaa nousi mallikkaasti, neljännestä (pikkukeppi) meni yli reagoimatta, viidenteen reagoi mutta ei malttanut paikallistaa loppuun vaan jatkoi matkaa, kuudennen nosti taas hyvin. Tänä keväänä kepit näyttäisi olevan suht ok talven jäljiltä, joskus aiemmin se on keväällä konkreettisesti väistänyt keppejä, kun ne on jäljellä niin ällöjä ja itse jäljestäminen olisi paljon mukavampaa.

Riva sai aamuksi vain pudotetun esineen noudon. Valitsin lähetyspaikan vähän huonosti, edessä oli tienhaara, jonka molempia puolia olin kulkenut kun tein jäljet muille. Ekalla lähetyksellä Riva sitten lähti etenemään väärää tietä pitkin, selvästi kuitenkin hajujälkeä seuraten. Kutsuin sen pois ja lähetin uudelleen vähän tarkemmin kohti oikeaa haaraa ja sitten homma hoituikin hienosti. Eteni epäröimättä riittävän pitkälle ja palautti esineen hyvin.

Bardille ja Rivalle keppiruutua. Bardilla oli mukavasti muistissa mitä niille kapuloille pitää tehdä, katsotaan miten ne lähtee nousemaan jäljeltä. Riva kyllä esineet ilmaisee, mutta aina voi pikkuisen muistuttaa että esineitä pidetään tuodessa nätisti eikä mälvätä, sekä luovutetaan kunnolla.

Jälkiesineiden suhteen pitää vähän miettiä, Rekolla on nimittäin ikävä taipumus syödä pieniä esineitä. Kokeilin sen reaktiota esineisiin aiemmin ja se päättyi siihen että oksetin hanskan. Se oli kyllä tuomassa sitä mulle mutta ennen kuin minä ja pentu kohdattiin niin se oli sujahtanut kurkusta alas…  Merkkejä tästä on ollut nähtävissä, talvella pelastin yhden puoliksi nielaistun lapasen sen suusta ja se mielellään lelun voittaessaan alkaisi tuhota sitä. Aloitetaan esineiden pitoharjoitukset ja katsotaan miten hyvin ne alkaa pysyä hampaissa. Jäljelle valitaan ehkä kuitenkin esineilmaisuksi maahanmeno mieluummin kuin tuominen.

Katsotaan innostutaanko pyörähtämään veteraanikehässä jossain vaiheessa kesää. Mikä lie syynä että kehissä näkyy tosi vähän veteraaniausseja, vaikka hyväkuntoisen veteraanin näkeminen on oikeastaan parasta mitä näyttelyissä on.

Bardille parinsadan metrin jäljentynkä joka sai vanhentua reilun tunnin, lähetys jäljen päältä ja yksi esine jäljen lopussa. Kunhan päästään taas vauhtiin niin otetaan janat ja lisää esineitä, mutta näin alkukaudesta pidetään homma simppelinä ja keskitytään itse jäljestykseen. Alkupätkä meni ihan mukavasti, mutta kun jälki meni tiheikköön ja siellä vielä törmättiin tulvivaan kohtaan niin homma ei vissiin tuntunutkaan niin kivalta ja Bardi oikaisi aukeampaan metsään pois jäljeltä. Pientä haarukointia Annan avustuksella ja Bardi nosti jäljen uudelleen, harmittavasti juuri sen loppuesineen takaa. Otin sen takaisin ja ajettiin vähän pidemmältä jälkeä että saatiin se esinekin bongattua. Pitänee tehdä sille jälkiä vähän kurjempiin maastoihin ettei ihan hienohelmaile ja tehdä pian esinetreenejä erikseen että saa lisätä esineitä jäljellekin.

Rivalle janaharjoitus, matkaa ehkä 20 metriä ja “janalla” jäljennostokohdassa kapula ja toinen kapula sitten muutaman kymmenen metrin päässä.  Ei se viivasuoraan etene lähetyksessä, mutta aktiivisesti etsii jälkeä ja etenee. Sitten iski kesken kaiken kakkahätä ja toimituksen jälkeen tein uuden lähetyksen. Harmittavasti koukkasi jäljelle sen verran loivasti, että kapula meinasi jäädä, mutta pienen pyörimisen jälkeen sekin löytyi ja nosti omatoimisesti. Jälkeä jatkamaan ongelmitta ja toinen kapulakin nousi hienosti.

Rekolle n. 100 m vuorotellen namitettua ja namittamatonta jälkeä Annan tekemänä. Reagoi vieraan tekemään jälkeen ihan samalla tavalla kuin itsetehtyynkin, hyvä tietää. Nameja ei ainakaan metsään kannata jatkossa noin paljon laittaa, namien keräily keskeyttää itse jäljestyksen jatkuvasti kun ne tarkkaan noukkii. Nenä edelleen ihan maassa ja rauhallista työtä,  kova tuuli painoi ehkä n. puoli metriä sivuun jäljeltä, aina namin kohdalla huomasi kun tuli sivuttaissiirtymä. Seuraavalla kerralla eläinkokeet jatkuu kokeilemalla miten reagoi esineisiin jäljellä.

Illemmalla otettiin sitten vielä kotona vähän konttikoulua. Uudessa autossa ei (toistaiseksi) ole veräjää takaluukussa, joten opeteltiin ettei sieltä hypitä ulos ihan valtoimenaan vaan luvan kanssa, vaikka kaveri vierestä jo lähtisikin.

Lisäksi reaktioharjoitus, kolme maalimiestä ojanvarren pusikkoon parinkymmenen metrin välein ja sitten koiran kanssa kävelemään tuulen alapuolelle. Alkuun liikkui 2-10 metrin etäisyydellä, hajun saatuaan lähti heti paikallistamaan sitä mutta vilkaisi pari kertaa taakseen että varmasti tulen mukana.  Toisella irtautui sitten hajun saatuaan reippaammin maalimiehelle ja kolmannella haki jo hajuakin kauemas irtautuen. Ensimmäiseksi ilmavainuiseksi maastotreeniksi oikein hyvä Rektiot on selkeät ja vaikka ihmiset ei sinänsä kauheasti kiinnosta niin hajun lähteen selvittäminen ja namit palkkana tuntuu innostavan. Tämä tapa tuntuu sopivan Rekolle ja lähetykset ja suorat pistot ynnä muut varsinaiset hakukuviot ehtii opettamaan myöhemminkin kun motivaatio on rakennettu.

Laitoin muutamalle pätkälle kuivisnappulat askeliin, mutta välissä oli ihan reilut pätkät ilman nameja. Huolimatta siitä että näki kun tein jäljen ja se ajetettiin heti, niin nenä oli niin maassa kuin olla voi. Jos tuosta ei tule jälkikoiraa niin ei mistään. Namit otettiin tarkkaan eikä namittomillakaan pätkillä nenä noussut tai vauhti kiihtynyt mitenkään merkittävästi. Kulman selvittti pienellä haarukoinnilla, ehkä metrin yli, se olikin ihan eläinkoemeiningillä tehty että miten ratkaisee ongelman.

Koulutuksellisesti ollaan vielä aika alkutekijöissä, paljon enemmän olisi voinut tehdä. Toisaalta Reko tuntuu aika hitaasti kypsyvältä, Rivaan verrattuna se ei kerta kaikkiaan ole samalla tavalla nopeasti eteenpäinvietävä. Treenimäärään nähden se mitä se osaa on kyllä oikeinkin hyvällä mallilla, seuraaminen, luoksetulo, lyhyet paikallaolot. Asentoja pitää vielä treenata paljon, ne ei ole kunnolla käskyn alla. Noudon suhteen on tehty sen verran että otin ensimmäisen käteen osuneen kapulan (1 kg, tietysti) ja kokeiluluontoisesti annoin sen suuhun. Kantoi hyvin ja haki myös heitettynä, eli ei sen suhteen ongelmaa. Alkuun mietin että joudunko tekemään paljon töitä tottisvireen suhteen, kun Reko tuntuu niin rauhalliselta, mutta nyt se enää vaikuta ongelmalta. Se tykkää yhdessä tekemisestä eikä suinkaan ole mikään lahna temperamentillisesti, mutta verrattuna Rivaan ja Karmaan se on pari pykälää rauhallisempi. Jos jotain voisin siihen lisää toivoa niin leikkipuolta ja erityisesti saalista. Se syttyy leikkimään ensisijaisesti taistelu- ja vetoleikkejä, saalispuolella kopittelee leluilla ja hakee heitetyn esineen, mutta ei osoita siinä mitään suurta intohimoa, eikä kuollut saalis jaksa oikein kiinnostaa.

Etsintähommissa on kevättalven aikana käyty rakennusetsintää ottamassa purkua odottavissa rakennuksissa. Siellä se liikkuu ongelmitta erilaisilla alustoillaja pimeässä ja tutkii paikkoja uteliaasti, nenä toimii ja vähän kerrassaan se on alkanut irtaantua enemmän ja enemmän. Maalimiehillä syö namit tyytyväisenä mutta kun ne loppuu niin olisi jatkamassa matkaa. Harjoituksissa ei ole otettu mitään peräänjuoksuja tai muuta nostatusta, maalimies on ollut valmiina piilossa ja mä olen kiertänyt Rekon kanssa rakennusta seuraten sen reaktioita, kun ei ilmaisua vielä ole. Kotosalla on sitten opeteltu haukkumista ruokakupin kanssa, aika näyttää voiko siitä tulla haukkumalla ilmaiseva vai rullakoira, mutta varaudutaan nyt kaikkiin vaihtoehtoihin. Innolla kuitenkin odotan lumien sulamista, uskon että jälki on Rekon ykköslaji ja haussa se vaatii vielä paljon aikaa kasvaa.