Viime tiistailta muutama viedopätkä Rivasta.

Seuraamista, remmissä ei näy tämän hetken pahin ongelma eli edistäminen. Mutta parantamista olisi tuossakin, keskittyminen on vähän hakusessa välillä, käännöksissä saisi olla tarkempi.

Siten jotain uutta ja hupia, Riva opettelee peruuttamaan suoraan.

Aholaidassa Annan kanssa. Bardille kahdessa satsissa yhteensä kahdeksan ilmaisutreeniä. Ekoilla taas melkoista säätämistä, mutta viimeiset oli jo ihan mallikkaita, otti rullan maasta ilman apukäskyä eikä muutenkaan säätänyt kohtuuttomasti maalimiehellä.

Harmittavasti kamerassa ei riittänyt virta että Bardista olisi saatu videota tällä kertaa.

Riva jätettiin tällä kertaa kokonaan kotiin ja Bardi pääsi ihan itsekseen hakutreeneihin. Kolme ilmaisuharjoitusta, maasto toisella puolella avoin hakkuuaukko ja toinen puoli kivaa sammaleista metsää. Tälle kertaa olin kaivellut varastoista Jambille askarrellun rullapannan totuteltavaksi, muuten samalla kaavalla kuin ekalla kerralla. Ekalla keralla oli pientä haparointia, mutta toisto toistolta homma meni sujuvammin.

Pitäisi nyt panostaa tähän välineurheiluun, kun sille tielle kerran on lähdetty. Tarvitaan irtorullia, rullapanta, näyttöliina…

Molemmille pojille jäljet pellolle, keli kostea ja vain heikko tuuli, lämmintä reilu viisi astetta, aiemmat lumet oli sulanut. Aika ihanteellinen jälkikeli siis.

Bardille n. 400 metriä, kaksi yrikymppistä ja yksi piikimpi kulma, viisi esinettä. Vanheni himpun yli puoli tuntia. Olin aikonut tehdä ojan ylityksen, mutta ojan penkalla totesin että eipäs tehdäkään ja siinä sumpliessa tuli sitten pientä sotkua ja viimeinen suora ajan vartta pitkin hyvin lähelle aloitusta. Alkupaalulla muutaman nami, mutta muuten jäljellä ei ollut kuin keppejä. Bardi lähti jäljelle hyvin ja eka esine ja kulma meni ok, nämä oli sivutuuleen joten pikkuisen tahtoi ajautua tuulen alle mutta korjasi aina välillä ihan jäljelle. Kulman jälkeen oli kaarre ja näin mielestäni kosteassa nurmessa jäljet minne olin mennyt ja koira meni ihan eri suuntaan. Tein sitten sen mitä ei ikinä saisi tehdä, vedin koiran pois jäljeltä ja usutin sitä oikeaksi kuvittelemalleni jäljelle… Bardi ei sinne päin paljon vilkaissutkaan vaan yritti jatkaa alkuperäiseen suuntaan. Minä jo meinasin hermostua ja usutin uudelleen että tunne se menee, kunnes kaivoin gepsin taskusta ja totesin että koira oli ihan oikeassa. Onneksi Bardi jatkoi ihan hyvin kun lopulta päästin sen oikeaan suuntaan ja sai vielä vähän matkan päästä kepin palkaksi. Terävähkössä kulmassa oikaisi ihan pikkuisen, eikä itsekään meinanut uskoa että meneekö se tosiaan näin, vaan kääntyi muutaman metrin jälkeen takaisin ja tarkisti kulman uudelleen, totesi että näin se menee ja jatkoi ihan oikein. Ojan penkalla oli sitten kulma oikealle yhdistettynä pieneen edestakaisin käveltyyn piikkiin vasemmalle, tämän Bardi selvitti hienosti ja ajoi viimeisen suoran ihan superhienosti, ihan olisi voinut kuvitella sitä peltojälkikoiraksi Nenä ihan maassa askeleelta toiselle heilahdellen täsmälleen jäljen päällä ja liina löysällä, nosti kaksi viimeisellä suoralla ollutta keppiäkin hyvin. Yksi keppi jäi, se oli juuri niillä paikkein missä mä kuvittelin osaavani jäljestää nahkaa paremmin…

Rivan jälki n. 600 metriä, kolme 90 kulmaa ja loivempia kaaria, vanheni likemmäs tunnin. Ei esineitä vaan namitin kulmat ja satunnaisia lyhyitä pätkiä välillä. Ehdottomasti paras nyt peltopohjalla ajetuista jäljistä, mutta parantamisen varaa olisi vieläkin. Alkumatkasta pientä siksakkausta, otti kuitenkin ekan kulman nameineen ja tiivisti sen jälkeen. Siinä mielessä tarkkaa työtä Riva teki ettei matkalle varmasti kovin montaa namia jäänyt ja ihan jäljellä kuljettiin, mutta saisi olla intensiivisempi, jälki ei vaan ime sitä. Kaksi kertaa jouduin huomauttamaan kun meinasi ruveta kuseksimaan kesken hommien. Ihme juttu, toisaalta se selvittää hienosti sellaisen pitkän ja vanhemman jäljen kuin Annan tekemä ja välillä sitten on kuin ei olisi ikinä jäljestä kuullutkaan. Ehkä mä maksan tässä nyt siitä etten Rivan kanssa ole tehnyt kunnolla perusteita jäljelle vaan mennyt luottaen että kyllä se luonnostaan ajaa jälkeä opettamattakin.

Jälkien vanhetessa otin kummankin kanssa pari pudotetun esineen noutoa. Riva hoiti homman hienosti, ekalla matkaa n. 50 metriä vanhaa metsäuraa pitkin, toisella kerralla vajaa 100 metriä vähän isommalla metsätiellä. Bardikin nouti hyvin tiellä kun näytin sille esineen pudotuksen, mutta uralla kun pudotin esineen vaivihkaa,  ei usko riittänyt irtautua tarpeeksi kauas. Koitin lähettää uudelleen edeten pienen matkaa lähemmäs mutta kun ei lähtenyt irtautumaan silloinkaan, niin otin Bardin remmiin ja käveltiin esineen ohi niin että Bardi bongasi sen. Sen jälkeen palattiin alkuperäiseen lähetyskohtaan ja nyt ei ollut mitään ongelmaa irtautua. Eli jatketaan irtautumisen vahvistamista, kuten esineruudussakin.

Bardi teki ensimmäiset haun ilmaisuharjoituksensa tänään, viiden vuoden ja kahden päivän herkässä iässä Pitkään olin sitä mieltä että en opeta Bardille ollenkaan ilmaisua kun haku on sille ensisijaisesti terapialaji, mutta tässä sitä ollaan. Ja vielä rullailmaisua opettamassa.

Harjoitus sinänsä meni oikein hyvin, otettiin Koirakorven kentällä ja Anna maalimiehenä. Ensiyrittämällä tietysti piti säätää ja mielistellä kovasti maalimiestä, mutta kerta kerralta se väheni ja vaikka Bardi ei vielä omatoimisesti hoksannutkaan rullaa ottaa niin käskystä se aina ennemmin tai myöhemmin sieltä löytyi suuhun. Ja toi rullan hienosti, matkan kasvaessa kerta kerralta se yhden kerran meinasi kääntyä rullan kanssa takaisin maalimiehelle, mutta silloinkin pienellä kutsumisella sain sen luokseni. Ja lähti joka kerta innolla takaisin maalimiehelle syömään namit, en vielä laittanut minkäänlaista näyttöliinaa, kunhan juoksi loppuun asti.

Jatkoa varten muistettavia asioita: maalimiehen pitää olla ihan passiivinen koiran etsiessä rullaa vaikka se kestäisikin, ei heilutella rullaa tai muuten höpötetä koiralle, muuten menee säätämiseksi. Palkitsemisvaiheessa sitten saa kehua. Ei näyttänyt erityisesti kaipaavan mitään lisäapuja lähteäkseen näytölle, katsotaan miten käy sitten kun maalimies on kauempana metsässä (ei näkyvissä), piilossa jne.

Lisäksi jo ennen ilmaisuharjoituksia oli otettu pikkuisen tottista niin että Lettu teki samaan aikaan. Odotetusti se aiheutti pientä häiriötä, mutta ei mitään totaalista pakan hajoamista. Seuraamista tuli suht pitkät pätkät temponvaihtelujen kanssa, ihan ok. Pieni sivulla odotteluhetki Anna tehdessä noutoja, pysyi  ilman lisäkäskyjä mutta pientä piippausta. Noudot Annan kapulalla, ekassa tasamaanoudossa pudotti ja meinasi jättää kapulan matkalle, mutta luulen että se johtui enemmän Lettu-häiriöstä kuin vieraasta kapulasta. Hypyssä ja A-esteellä varmistelin paluusuoritusta ja autoin pikkuisen, muuten ok. Loppuun eteenmeno.