Perjantaina tein pellolle molemmille n. 50 metrin suorat namijäljet, voimakas sivutuuli, ajatuksena vaan katsoa miten reagoivat. Toisessa oli yksi lyhyt namiton pätkä keskellä ja toisessa pari ja ajoin ne tietysti juuri väärin päin eli Riva sen missä oli yksi katko ja Bardi sen missä oli useampi. Olisi varmaan mennyt paremmin jos olisin ajanut toisin päin. Käytetyn lonkon vieressä oli hiehot laitumella ja Bardilla meinasi mennä pasmat sekaisin kun hiehot ryhmittyivät langan taakse vain reilun metrin päässä siitä missä sen jälki alkoi. Mutta kun jäljelle päästiin niin hiehot unohtui. Tyhjillä pätkillä ajautui sivutuulessa vähän jäljen viereen, namitetuilla sitten pysyi paremmin jäljen päällä. Rivalla homma meni etupäässä namien bongailuksi, ei sitä oikein voinut jäljestykseksi sanoa.

Sunnuntaina sitten Rivalle n. 150 metrinen L-muotoinen jälki, toinen suora sivutuuleen ja toinen myötätuuleen, huomattavasti vähemmän nameja. Nyt homma muistutti jo ihan eri tavalla jäljestämistä, Rivalla on luonnostaan aika mukava, tiivis nenä ja kun se vähemmillä nameilla keskittyi oikeasti siihen jäljestämiseen eikä ruuan bongailuun. Lopussa olleesta ruokarasiasta meni ohi puolikkaan askeleen, sitten tajusi sen ja jäi niille jalansijoilleen.

Bardillekin reilu sata metrinen kaaren muotoinen jälki myötätuuleen. Tämäkin näytti jo paljon paremmalta kuin  perjantainen, tosin alkuun oli pientä häröilyä eli ensimmäistä kymmentä metriä sahasi edestakaisin pariinkin kertaan ennen kuin päästiin kunnolla liikkeelle. Sitten mentiin kivasti, mutta pientä jarrutusta tein liinalla. Ilman sitä Bardilla selvästi tahtoi vauhti nousta ja tuli pientä siksakkaamista. Ihan kevyellä jarrutuksella meno rauhoittui ja tiivistyi.

Päästiin pari kertaa kokeilemaan Hansun lampaitakin viikonlopun aikana, lähinnä tarkoitus oli kokeilla pitkästä aikaa pyöröaitausta kun kotona ei sellaista ole käytössä.

Eka kierros Rivan kanssa paljasti tuskallisen selvästi miten paljon perusasioissa olisi työstettävää, liikaa kierroksia, liikaa vauhtia, haukkumista. Ei kuitenkaan puremista. Pitkän liinan kanssa otetiin sitten vähän isommalla alalla ja siellä pikkuisen paremmin, mutta edelleen liikaa vauhtia. Lampaat oli aika tahmeitä lähtemään poispäinajoon, mutta muutaman yrityksen jälkeen saatiin ne uskomaan että Rivan edestä kannattaa kääntyä.

Myös Bardi kävi pyöröaitauksessa. Tila oli sille hieman ahdas kun sen liikkeet ympäri on niin laajat, mutta yllättävän hyvin se pystyi tuossakin toimimaan, joskus se on ahtaassa tilassa vaan rauhoitellut. Ja tällä kertaa meni ongelmitta myös sinne vastapäivään joka on aiemmin ollut niin kovin vaikea suunta. Ihan muutama ylimääräinen pyörähdys siinä tuli mutta aiemmin on pyrkinyt flippaamaan heti takaisin myötäsuuntaan.

Viimeisenä päivänä molemmat pyörähti lampailla, Bardi esittelemässä vaan vähän nahkan paimennustapaa Pipalle. Rivan kanssa sitten otin härkää sarvista ja koitettiin saada meno paremmaksi kuin edellisellä kerralla. Ja se onnistui! Se vaatii tällä hetkellä melkoista herkkyyttä ohjaajalta, sille pitää antaa painetta mutta ei tippaakaan liikaa, koska silloin se räjähtää paineen alta ja alkaa vastustaa. Kun paine on sopiva, se väistämisen sijaan myötää paineelle, asenne muuttuu ja meno on pehmeämpää ja rauhallisempaa. Myös kaikki turha vastaanräkytys jäi heti pois.

Vietettiin to-su Kannuksessa tavaten aussie-tuttuja ja vähän treenaillenkin. Kunhan tästä vähän toivutaan yritän kirjoittella lajikohtaiset tiivistelmät puuhista. Niitä odotellessa kerrottakoon että Bardi hakkasi aussiet nakinsyöntikilpailussa ajalla 5,jotain, muut ei päässyt alle kuuden sekunnin Kotimatkalla pysähdyttiin Lestijärvellä ihanan järven rannassa ja pojat kävi pulahtamassa, olisi tehnyt itsekin mieli mutta ei ollut uimavehkeitä. Menomatkalle torstaina osui kesän kuumin päivä ja kyllä oli aika tukalaa ajella vaikka pidettiin Pihtiputaalla kyläily- ja vilvoittelutauko.

Helteet jatkuu ja otettiin aika kevyesti hakutreenit. Rivalle kaksi ilmaisua, eka lyhyempi niin että liikuin ympärillä ja maalimies palkkasi hyvästä haukusta, toinen pidempi, reilu 40 haukkua, mutta muuten samoin. Pientä pomppimista ja pyörimistä, mutta antoi tulla kuitenkin viereen seisomaan ja haukut ok.

Bardikin pääsi pitkästä aikaa pikkuisen hakumetsään. Yksi pisto viistokävelyllä, kun tuuli ehti tyyntyä eikä tuuli-ilmaisu onnistunut. Kun maalimies käveli metsään ja me polkua pitkin tuntui että Bardi keskittyi kaikkeen muuhun kuin maalimieheen, mutta lähti kuitenkin lähetyksessä hyvin, irtautui ja löysi maalimiehen ongelmitta. Ja oli aika onnellinen pieni koira kun sai RUOKAA!

Käytiin sunnuntaina Rivan kanssa pikaisesti paimentamassakin. Olisi pitänyt mennä heti aamusta kun oli vielä viileää, päivällä oli jo vähän turhan lämmintä. Kelit ei nyt kyllä paimennustreenejä suosi, illatkin on niin lämpimiä ettei viitsi kovin sen paremmin koiria kuin lampaita rassata.

Saatiin kivoja poispäinajopätkiä ja pidettiin lampaita hetki nurkassa ja liikutettiin siitä aidan vartta ja sitten käännettiin takaisin nurkkaan. Peruskuljetukseen ei näiden kanssa vielä päästy, väistävät sekä ihmistä että koiraa sen verran että molempien pitäisi olla tooosi kaukana että kulkisivat välissä rauhallisesti.