Tänään oli sitten se päivä kun tajuntaan iski se tosiasia että Rivan pk-ura on tässä. Tarkkaan ottaen piirinmestaruuskokeen henkilöetsinnän ensimmäisen sadan metrin kohdalla, meno tuntui alusta alkaen jotenkin kovin tahmealta ja palatessaan pistolta Riva kompuroi polun poikki olleisiin puunjuuriin. Eikä mitenkään pikkuisen horjahtaen vaan ihan kunnolla turvalleen. Koira jolla on aina ollut superhyvä koordinaatio. Näkökyky ei enää riitä oudossa maastossa.

Harkitsin hetken keskeyttäväni siihen, mutta kun koira ei kuitenkaan tuntunut haluttomalta niin ajattelin että kivempi lopettaa löytöön. Loppujen lopuksi maalimiehiä löytyi kaksi ja Pirjo antoi meille vielä melkoisen hyvät pisteet kahdella maalimiehellä, 128 p. Ulkopuolisen silmään meno ei varmaan näyttänytkään mitenkään mahdottoman huonolta, koira kuitenkin irtautui ihan hyvin ja liikkuikin laukalla, mutta oman silmään se ei ollut normaalia Rivaa. Se ei lentänyt mättäiden yli niinkuin ennen vaan liikkui pää koko ajan suht alhaalla ikäänkuin koko ajan tunnustellen seuraavaa askelta.

Olisi hieno kertoa että me tsempattiin, kun mahdollisuus tulokseen vielä oli mutta kun ei eletä satumaailmassa niin ei ole onnellista loppuakaan. Tahmeus jatkui esineruudussa ja esineitä nousi vain yksi, 12 pistettä. Tottiksessa tuli aika paljon yli-innokkuudesta ja viime aikaisesesta treenaamattomuudesta johtuvia virheitä, ääntelyä, ennakointia, liikkeestä maahanmenossa väärä asento ja seisomisessa oli tullut perässä ja pysähtyi vasta mun kääntyessä ja paikallaolon alussa en huomannut että Riva ei istunutkaan perusasennossa vaan käskin sen maahan seisomasta. Tasamaanoudossa kapula lipsahti mun kädestä, heitto oli alamittainen ja Riva varasti ihan törkeästi kapulan perään. Hyppynouto selvitettiin, mutta a-esteellä kapula taas lipsahti ja lensi minne sattui. Sen verran vissiin omat tunteetkin sekaisin kun en ole enää pitkään aikaan tehnyt tuollaisia hutiheittoja. Uusintaheitolla sain sitten kapulan esteen yli, mutta Riva arvioi ponnistuksen väärin ja mäjähti äksänä suoraan päin estettä ja tippui alas. Haki kapulan mutta ei suorittanut paluumatkallakaan estettä. Tottiksesta 65 p.

Itku tuli.

Bardi pääsi sunnuntaina esinetreeneihin. Vieraat esineet valmiiksi, eli ei nähnyt vientiä. Mulla oli kaksi herkkupurkkia ja Bardi haki ensin kaksi esinettä peräkanaa ja sitten palkalle ja sitten vielä kolmannen ja siitä palkka. Nenänkäyttö yhtä tehokasta kuin yleensäkin eikä nyt myöskään jumittanut mihinkään kohtaan vaan liikkui koko ruudussa kivasti. Eikä vieraat esineet ollut mikään ongelma.

Pitkästä aikaa päästiin hakuilemaan. Perjantaina Rivalle pistojumppaa, kahdesti samalle alueelle eka niin että maalimiehet oli suoraan edessä suht syvällä mutta muuten helposti. Vasemmalla puolella oleva jyrkkä louhikkorinne on ihmisille vaikea mutta koirille mitä näytti olevan varsin helppo, järveltä nousee ilmeisesti ilma rinnettä hyvin ja tuo hajua. Toisella kierroksella sitten vasemman puolen maalimies eteni aluetta muutaman kymmenen metriä, lähetin eri kohdasta kuin ekalle ja Riva etsi hetken reittiä alas kun edessäoli jyrkänne mutta alas päästyään no problems. Oikean puoleinen maalimies eteni sitten pidemälle pienen kallionnyppylän takaosaan, ekalla oli siinä heti eturinteessä ja tämä olikin paljon hankalampi. Riva ei meinannut millään nousta nyppylälle ja sinne noustuaankin ei meinannut irtautua riittävästi. No lopulta sekin maalimies saatiin ylös.

Sunnuntaina partiointiharjoitus. Alkuun liikkuminen oli hieman tahmeampaa, juoksuinen Sinna oli ollut alueella ennen meitä, mutta loppujen lopuksi liikkui oikein itsenäisesti ja vähän turhankin laajasti, eli jouduin muutaman kerran pysähtyä odottelemaan että se palasi ilmoittautumaan. Melkein koko suunniteltu alue haravaitiin läpi, sillä Paula löytyi vasta sieltä vastakkaisesta kulmasta. Ilmaisu ei ollut paras mahdollinen mutta riittävä.

Bardilla on ollut tapahtumarikas viikko. Viime sunnuntaina 28.8. se kävi (toistamiseen) luonnetestissä. Ensimmäinen testihän ei mennyt läpi eikä mennyt tämä toinenkaan. Pisteitä kertyi vielä vähemmän kuin viimeksi, kun ruksit osui vähän eri laatikoihin, mutta kokonaisuutena Bardi selvitti testin kuitenkin vähän vähemmän paineistuneena. Annakin, joka oli katsomassa myös ekaa testiä, totesi samaa. Ula kuvasi testiä videolle ja siinä näkyy myös yksi juttu, jota testissä ei kyllä arvosteltu. Bardi ottaa tukea minusta ja etenee pitkälti asenteella “emännän mukana mennään vaikka helvettiin”.

Huomasin testiä varten papereita tarkistaessani että Bardin rokotukset vanhenee lokakuussa ja perjantaina se pääsi sitten rokotuksille. Samalla punnitsin sen ja vaaka näytti 25,5 kiloa, hyvässä “näyttelykunnossa”, normaalistihan se on ollut 25 tai karvan alle.

Tänään tein Bardille jäljen, pitkästä aikaa pellolle, kuusi kapulaa ja neljä kulmaa, pituutta n. 700 m. Tarkoitus oli vanhentaa sitä reilu pari tuntia, mutta Jonkun (kuka lie..) päiväunet venyi ja ajettaessa jälki oli aika tarkkaan neljä tuntia vanha. Ei näyttänyt jäljen ikä olevan mikään ongelma. Itse jäljestys ei ollut ihan tarkinta mitä Bardi on tehnyt, mutta pääsääntöisesti mentiin jäljen päällä ja kulmatkin selvitettiin ilman isompaa pyörimistä. Esineet sen sijaan on nyt loksahtanut kohdalleen, viisi ekaa esinettä Bardi ilmaisi täysin itsenäisesti ja toi mulle pienellä avulla ihan eteen luovutettuna Viimeisestä esineestä harmittavasti meni ensin ohi, mutta kun en halunnut lopettaa hyvää jäljestystä “tyhjään”, niin vein sen vähän takaisinpäin jäljellä ja vaikka se vähän hämmentynyt olikin moisesta, niin otti jäljen uudelleen ja tällä kertaa myös kapulan.

Lauantaina oli Laukaassa aussien rotumestaruustoko. Rivan kanssa lähdettiin mukaan kannatuksen vuoksi, mutta loppujen lopuksi tulos ylitti kaikki odotukset, alokasluokan voitto ykköstuloksella! Tuomarina Riikka Pulliainen.

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 8,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 10

Yhteensä 184 p. ja kunniapalkinto