Ekat päivät menivät mainiosti, Reko ei juurikaan noteerannut tassupakettia joten sai olla ilman kauluria. Ongelma oli lähinnä siinä että sai pikkuisen hillittyä sen riehumista ettei tikit anna periksi ja kuitenkin saa jotenkin purettua sen energian.

Tänään paketti kuitenkin tuntui kiusaavan ja tarkempi tutkimus osoitti että kannuskynnen alunen on tainnut hautua vähän kipeäksi Eli muistakaa tassusiteitä tehdessänne pehmustaa vanulla myös kannuskynnen alunen. Korjasin tämän epäkohdan uudessa tassusiteessä ja pentu sai päähänsä kaulurin suojaamaan. Tässä kohtaa täytyy kehua pennun reaktiota: 30 sekuntia se yritti kauhoa kauluria pois päästään, sen jälkeen alistui kohtaloonsa. Katse kertoi ettei kauluri ole kiva, mutta kun ei muutakaan kerran voi niin sitten mennään kauluri päässä ovenkarmit kolisten. Kiva ominaisuus koirassa että se pystyy hyväksymään sellaiset epämukavuudet mille ei mitään mahda eikä kuitenkaan hyyvähdä toimintakyvyttömäksi.

Pentu pääsi tänään tutustumaan meidän paikalliseen eläinlääkäriin, valitettavasti. Aamupäivällä pihalla ollessa se teloi tassunsa jonnekin, ei ulahtanut tai mitenkään muuten ilmaissut että nyt sattui mutta sisälle mennessä jätti jälkeensä isoja, verisiä tassunjälkiä. Vasemmasta etutassusta löytyi runsaasti vuotava haava ja paketoin sen parhaan kykyni mukaan ja sitten soittamaan eläinlääkärille. Onneksi Nina ehti ottaa meidän vastaan Lievestuoreella niin ei tarvinnut ajella Jyväskylään asti.

Vuoto oli suurinpiirtein tyrehtynyt kun paketti avattiin eläinlääkärissä, mutta alkoi vuotaa uudelleen kun tassua putsattiin että nähdään miten isosta vammasta on kyse ja tarvitaanko tikkejä. Reko antoi nätisti tutkia, jos Riva olisi ollut samassa tilanteessa niin ihan varmasti olisi saanut rauhoittaa saman tien… Haava oli kuitenkin sen verran iso että tarvitsi muutaman tikin ja vuotavan suonenpään metsästäminenkin helpompaa, joten rauhoitus oli tarpeen. Suoni sidottiin sulavalla langalla ja pintaan sitten vielä kolme tikkiä ja kirkkaankeltainen paketti. Ulkoilusuojaksi olen joskus hankkinut lasten kurarukkaset, jotka pysyy yllättävän hyvin paikallaan ja kestää kosteutta. Pari viikkoa pitäisi nyt sitten elellä paketin kanssa.

Ja illalla lähti vielä yksi poskihammas. Etuhampaat ovat jo vaihtuneet, nyt on poskihampaat meneillään ja viimeisenä sitten vaihtuu ne naskalinterävät kulmurit

Pentu oli tänään päivällä muutaman tunnin kotona itsekseen (tai tietysti isot koirat oli siellä myös) kun olin koululla. Eilen se pääsi mukaan ja käytiin tuntien välissä vähän kävelemässä Lutakossa, mutta tänään oli sen verran kylmä etten viitsinyt ottaa sitä autoon odottelemaan. Illalla piti sitten purkaa energiaa jotenkin ja aloitettiin tottistreenit.

Eteenistumisia kaksi sarjaa, istuin matalalla ja ohjasin namilla pennun istumaan jalkojen väliin. Alkuun koitti nousta etutassuilla vasten, mutta löytyi se oikeakin asento. Sitten seurattiin namia pyörien myötä ja vastapäivään ja jalkojen ympäri pujotellen. Ainakaan tuossa ei ollut huomattavissa isompia puolieroja, yritetään pitää se niin. Alkuun kierroksella tarvittiin tietysti monta namia mutta lopussa pystyin jo vetämään sen yhdellä namilla aina jalan ympäri ja hoksasi jo hakea toista kättä uutta kierrosta varten, eikä jäänyt kiinni siihen käteen mistä viimeksi sai namin. Lisäksi vielä maahanmenoa namilla ohjaten ja istuin itse lattialla, tässä oivalsi tosi nopeasti ja lopussa meni pienellä käsiohjauksella maahan-seiso-maahan niin että tassut pysyi ihan paikallaan.

Lauantaina Reko pääsi hengailemaan PEJÄ-kokeeseen, sunnuntaina käytiin vain lenkkeilemässä ja Kiillon laitumella tarkistamassa että kaikki kamppeet on suojassa talveksi. Laitumella olikin hyvä revitellä ja tällä kertaa muistin ottaa kameran mukaan niin sain muutaman kuvankin.

Aamupäivällä Riva myös lopulta päätti että pentu kelpaa leikkikaveriksi, tähän asti on suhtautunut siihen muuten ok muttei ole lähtenyt mukaan pennun leikkikutsuihin. Nyt pyysi itse sitä leikkiin, kunnon leikkikumarrus ja sitten heittäytyi maahan ja antoi pennun loikkia päällään. Lisäksi leikittiin tassuhippaa ja juosta rallatettiin. Bardihan alkoi leikkiä pennun kanssa jo aikaisemmin viikolla.

Muutama päivä on totuteltu uuteen kotiin, mutta nyt lähdettiin Rekon kanssa ihmettelemään kaupungin vilinää. Lutakosta kevyenliikenteen siltaa pitkin Matkakeskukselle ja sieltä Reporangan kautta kävelykadulle.

Matkakeskus on hyvä paikka kun siellä on kaikenlaista: ritilöitä, automaattiovia, kiiltäviä kivilattioita, kuulutuksia ja tietysti ihmisiä. Istuskeltiin siellä hetki ja Reko rauhoittuu jalkoihin istumaan ja lopulta maate. Erilaiset ympäristöt ja alustat ei tunnu Rekolle olevan ongelma, ihmisvilinää ja liikennettä ihmetellään pää pyörien mutta ei pelokkaasti. Pienestä stressin noususta kertoi se että alkuun ei mukana olleet kuivat koirankeksit kelvanneet, mutta vähän ajan kuluttua alkoi nekin maistua, myös Reporangan myyjän tarjoamana. Muutamaa muuta juttusille tullutta ihmistä haistoi kohteliaasti, muttei ryhtynyt hieromaan sen lähempää tuttavuutta. Kävelykadulla nähtyjen listalle lisättiin sitten polkupyöriä, lastenvaunuja, lapsia ja muutama koirakin.

Kaupunkiseikkailun jälkeen mentiin vielä käymään äidillä ja nyt on pikkuaussie väsynyt kaikista uusista kokemuksista.