Reko on nyt syttynyt leikkimiseen, ilme on hiukan eri kuin vielä vähän aikaa sitten. Kahdenlelun leikissä alkuun pieni nostatus ja kaksi-kolme, enintään neljä, heittoa ja sitten saa syöksyä leluun ja pieni taisteluleikki, jonka saa voittaa ja sitten juostaan vähän lelua kantaen. Välissä on yleensä sitten tehty vähän jotain muuta ja lopuksi vielä pieni leikki. Treenin lopussa ei heitetty lelu jaksa vielä kiinnostaa, joten pieni taistelu ja sitten lelua kantaen.

Riva on treenaillut “merkkiä”, eli sangon kiertämistä. Nyt on selvsäti oivallus tullut että mistä palkka tulee, mutta välillä sitten pitää aina kokeilla riittäisikö jos menen puoliväliin tai metrin päähän merkistä. Olen vaihdellut etäisyyttä ja lähettänyt eri puolilta pihaa ja suurimmaksi osaksi toimii oikein. Tänään eläinkokeiden hengessä tein sitten niin että pysäytin sen merkin taakse ihan seiso-käskyllä, nakkasin patukat molemmille sivuille sen nähden ja vapautin sitten toiselle. Seuraavaksi patukat sivuille ja lähetys merkille. Pari kertaa jouduin pysäyttämään ja kutsumaan takaisin kun yritti oikaista patukalle, mutta sitten meni merkille ihan oikein ja vapautin toiselle patukalle, lukee hyvin elekielestä kumman saa hakea retuutettavaksi. Toko-suuntakäskyjähän se ei vielä osaa.

Bardi on tehnyt namiseuraamista ja leikkinyt, haetaan fiilistä ja pientä säätöä seuraamiseen.

Vaikka arkielämä tällä kokoonpanolla sujuu mutkattomasti, niin treenaaminen on vähän eri asia. En tiedä miten muiden koirat pääsääntöisesti suhtautuvat treenaamiseen, mutta meillä jokaiselle kuuluisi mielestään ekana ja mielellään myös toisena, kolmantena ja viimeisenä treenattavan paikka. Kun kaivaa jotain treenaamiseen viittaavaa esille niin tunku mukaan on vielä kovempi kuin normaalisti ulos lähdettäessä ja vain yhden koiran saaminen ovesta ulos kerrallaan jonkunlainen haaste. Monessa rodussa Riva alkaisi olla jo eläkeläinen ikänsä puolesta ja onhan se nyt jo päätetty että pk-kokeisiin ei enää mennä, mutta en aikonut sitä muuten vielä ihan telakalle laittaa. Bardin kanssa pitäisi treenata jos meinataan vielä kokeissa käydä yrittämässä ja Rekon kanssa pitäisi tehdä kiivaasti pohjatyötä. Ja laiskalle emännälle kolme koiraa on vähän turhan paljon, mutta minkäs teet.

Reko treenaili leikkiä, seuraamista ja perusasentoa nakilla imuttaen, eteenistumista ja maahanmenoa. Eteenistumista on viime päivinä tehty eniten ja siinä kestää jo pikkuisen nostaa käsiä pois ulottuvilta. Olen tehnyt niin että autan sen namilla vetäen istumaan oikeaan paikkaan, palkkaan kummastakin kädestä (ettei lähde kääntymään vinoon). Seuraavaksi lähdetään häivyttämään käsiä sivulle. Seuraamisessa olisi apurista hyötyä, mutta mitä pystyin kurkkimaan niin aika hyvin se pysyy suorassa ja oikeassa kohdassa vaikka vähän kaarrellaan ja kiemurrellaan. Pysähdyksissä istuu automaattisesti ja kestää odottaakin hetken kun kaivan uuden nakin että harjoitus jatkuu. Maahanmenoja kokeiltiin ekan kerran ulkona, kesti hetken ennen kuin muisti. Pitäisi ottaa nyt kaikki asennot (istu, maahan, seiso) kunnolla treeniin.

Riva treenaili merkkiä eli kiertoja, hauskaa tuntui olevan, mutta se varsinainen oivallus tästä vielä puuttuu.

Bardi otti pienet seuraamiset, yritin pitää treenin lyhyenä enkä jäädä junnaamaan sen kanssa. Viimeksi Annan kanssa treenatessa tuli huomio että seuraamista voisi taas vaihteeksi vähvistaa, sen suhteen ei ole aikoihin kovin paljon tehty.

Aamupäivällä Riva myös lopulta päätti että pentu kelpaa leikkikaveriksi, tähän asti on suhtautunut siihen muuten ok muttei ole lähtenyt mukaan pennun leikkikutsuihin. Nyt pyysi itse sitä leikkiin, kunnon leikkikumarrus ja sitten heittäytyi maahan ja antoi pennun loikkia päällään. Lisäksi leikittiin tassuhippaa ja juosta rallatettiin. Bardihan alkoi leikkiä pennun kanssa jo aikaisemmin viikolla.

Huomasin testiä varten papereita tarkistaessani että Bardin rokotukset vanhenee lokakuussa ja perjantaina se pääsi sitten rokotuksille. Samalla punnitsin sen ja vaaka näytti 25,5 kiloa, hyvässä “näyttelykunnossa”, normaalistihan se on ollut 25 tai karvan alle.

Tänään tein Bardille jäljen, pitkästä aikaa pellolle, kuusi kapulaa ja neljä kulmaa, pituutta n. 700 m. Tarkoitus oli vanhentaa sitä reilu pari tuntia, mutta Jonkun (kuka lie..) päiväunet venyi ja ajettaessa jälki oli aika tarkkaan neljä tuntia vanha. Ei näyttänyt jäljen ikä olevan mikään ongelma. Itse jäljestys ei ollut ihan tarkinta mitä Bardi on tehnyt, mutta pääsääntöisesti mentiin jäljen päällä ja kulmatkin selvitettiin ilman isompaa pyörimistä. Esineet sen sijaan on nyt loksahtanut kohdalleen, viisi ekaa esinettä Bardi ilmaisi täysin itsenäisesti ja toi mulle pienellä avulla ihan eteen luovutettuna Viimeisestä esineestä harmittavasti meni ensin ohi, mutta kun en halunnut lopettaa hyvää jäljestystä “tyhjään”, niin vein sen vähän takaisinpäin jäljellä ja vaikka se vähän hämmentynyt olikin moisesta, niin otti jäljen uudelleen ja tällä kertaa myös kapulan.

Bardi kävi ekaksi tekemässä hyppy- ja A-estenoudot, varasti molempiin mutta suoritti molemmat ongelmitta ja kapulakin tuli mukana. Pienen tauon jälkeen uudelleen, nyt häiriönä oli vieressä agilityä tekevä koira ja ihmisiä. Bardin ilme oli näkemisen arvoinen kun se yritti sovittaa ylimääräisiä palasia kuvioon… Pienellä kannustuksella saatiin kuitenkin suoritettua hyppy molempiin suuntiin ja kapulakin mukaan. Tässä treenissä ei nipotettu luovutusasennoista tai varastamisesta, päätavoite oli Bardin yleensäkin pystyä toimimaan häiriössä. A-este oli sitten jo helpompi nakki, se oli vähän kauempana häiriöstä ja palautus onnistui ilman lisäkäskyä

Riva kävi kolmeen otteeseen treenamassa tokohyppyä, välissä vähän seuraamista, paikallaoloa ja kaukot. Yritin palkata pallolla nätisti, ettei tulisi pahoja revittelyjä, ei kyllä ihan onnistunut. Tosin nyt en ole varma päästäänkö tokoon, kun tajusin että se taitaa olla samana päivänä kuin Bardin luonnetesti… (edit: Eipäs olekaan, toko on lauantaina, luonnetesti sunnuntaina.)

“Jana” oli vajaa 20 metriä, Bardi eteni kohtuullisen kivasti kymmenisen metriä ja sitten alkoi pyörimään. Meni yli jäljestä ja sai hajun siitä jotenkin takakautta. Otin sen takaisin ja lähetin uudelleen, otti nyt jäljen ja tarkasti takajälkeä vajaan liinanmitan ja kääntyi sitten omatoimisesti takaisin. Ohitti kuitenkin taas kapulan kohdan sieltä takakautta, joten poimin kapulan itse mukaan.

Alkumatka mentiin polkua pitkin, siinä oli pari tuulenkaatamaa joiden ylitykset ei ollut mikään ongelma ja polulla olleen kapulankin poimi hienosti. Ekasta kulmasta posotteli polkua pitkin yli ja meinasi sen jälkeen jäädä samalla tavalla jalkoihin patsastelemaan kuin juhannuksena Kannuksessa. Kehoitin pari kertaa etsimään jälkeä ja lopulta lähti liikkeelle ja otti jäljen. Onneksi n. 50 metrin päässä oli kapula että sai palkkion suht pian oikeasta toiminnasta. Tuon jälkeen pitikin sitten hyvin huolta jäljestä. Toiseen kulmaan tullessaan ei mennyt yli vaan tarkasti tavanomaisen lenkin sijasta jälkeä taaksepäin, palasi kulmaan ja otti jatkon oikeaan suuntaan. Heti sen jälkeen oli polunylitys, jossa tarkasti taas polkua ensin vasemmalle liinan mitan, palasi takaisinpäin ja poimi jatkon. Seuraavat kaksi kapulaa otti tosi hienosti, hajun saatuaan seis ja rauhallisesti tarkensi ja poimi kapulan, aloin kehua vasta kun kääntyi kapulan kanssa kohti. Kolmas kulma oli superhieno! Kulmaan tullessaan stoppasi, pää kävi oikealla, vasemmalla ja sitten oikealle kulman suuntaan Ja sitten vielä viimeinen kapula samaan malliin kuin edelliset.

Rivalla meni aika lailla samalla tavalla molempina päivinä, alkuun vähän kierroksissa, mikä näkyi vinkumisena ja pysähdyksistä lipsumisena. Hetken päästä sitten löydettiin parempi asenne ja homma sujui paremmin. Tehtiin pieniä kuljetuksia aidan vartta pitkin niin että yritin huolehtia että menee kaarella kunnolla ulos ja lähestymisissä hidastaa antaen eläimille aikaa lähteä liikkeelle rauhallisesti. Saatiin onnistumisia, mutta sitten meni vähän pitkäksi ja olin juuri ehtinyt sanoa Hannalle että ei ole nyt yhtään väkyttänyt vastaan niinkuin joskus pahimmillaan, niin eikös se putkahtanut taas pintaan. Olisi pitänyt lopettaa tai pitää tauko aiemmin. Kokeiltiin myös pieniä tasapainopätkiä, mutta tila oli vähän liian pieni siihen. Riva olisi pitänyt pysäyttää heti tasapainoon, eikä antaa sen lähestyä yhtään, sillä lampaat väistää sen verran paljon ihmistäkin että pari metriä kohti kuljettuaan lähtivät hajoamaan kun mulla ei ollut tilaa kulkea edeltä pois tieltä.

Sunnuntaina Bardikin pääsi mukaan, tämä oli sille eka kerta lampailla tänä vuonna. Blondi oli varsin pätevä, se oli koko ajan hyvin mukana eikä jättänyt kesken niinkuin joskus. Lisäksi ohjaus meni perille paremmin kuin mitä ennen on tuntunut, totteli maahankäskyt ja vaihtoi suuntaa ja vieläpä meni vaikeampaan suuntaankin (vastapäivään).

Paikallaolopätkien välissä humputeltiin sitten funigilitya, kumpikin osasi hypätä kolmen suorassa linjassa olleen esteen yli

Bardin jana oli vajaa 15 metriä, jätin kapulan janalle ja n. 30 metrin päähän. Bardi ei ollut hajulla lähetyksessä ja meni vinoonkin, mutta vähän matkaa edettyään sai hajun jäljestä ja kohdalle päästyään poimi sen, tosin takajälkeen liinan mitan verran. Kun en laskenut pidemmälle siihen suuntaan niin kääntyi ja otti oikeaan suuntaan, josta löytyi n. viiden metrin päästä se kapula. Pysähtyi siihen itsenäisesti ja kun kehuin sen paikallistaessa kapulaa niin nosti ja toi mulle, palkkana kissanruokaa. Sitten jatkettiin pieni pätkä jäljestystä ja otti hyvin toisenkin kapulan, siitäkin kissanruokaa palkaksi. Nyt ei ollut mitään vaikeuksia päästä liikkeelle jäljellä, eikä esineetkään inhottaneet ollenkaan, niinkuin aiemmin keväällä. Jospas se taas siitä.

Rivalle kaksi janaa, ekalla jätinkapulan janalle, toisella kapula oli n. 50 metrin päässä. Riva eteneen suht kivasti ja suoraan liinan mitan eli noin kymmenen metriä, sitten alkaa helposti mennä vinoon. Päästiin kuitenkin jäljelle reilu 5 metriä sivussa linjalta, Riva otti jäljen hyvin oikeaan suuntaan ja nosti kepinkin. Palkaksi kissanruokaa ja lopetettiin siihen. Toisella janalla muuten sama kuvio, paitsi että joutui jäljestämään vähän pidemmälle ennen kuin löysi kapulan ja sai palkan. Ongelmaa ei siis tunnu olevan muussa kuin suoraan etenemisessä.