Eli Bardin kanssa toista kertaa jälkikokeessa, paikkana Maaninka. Tuomarina oli sekä maastossa että tottiksessa Markku Korhonen, tarkka tuomari jolta ei irtopisteitä herunut mutta jonka ote oli sellainen leppoisan savolainen.

Ensin maastoon, meille alokasluokan koirista viimeinen lähtönumero. Janalla pieniä käynnistymisvaikeuksia, mutta kun päästiin Bardin kanssa samalle aaltopituudelle niin jälki nousi ihan ihan ok. 33 pistettä janalta. Alkuhuumassa koira meni kahdesta kepistä yli, mä bongasin yhden ja luulen että kakkoskeppi jäi sitten multakin maastoon. Kolme seuraavaa keppiä malttoi Bardikin jo ilmaista ja kehuttaessa nosti ne mulle käteen , kuutoskepistä meni yli mutta mä bongasin sen ja jäin odottamaan että Bardi tuli takaisin ja nosti senkin. Aikaa olisi vielä ollut mutta en jäänyt säätämään vaan mentiin palauttamaan löydetyt kepit.

Seuraavaksi esineruutuun, jossa siinäkin pieniä käynnistymisvaikeuksia, mutta kun Bardi alkoi hommiin niin alueen etuosasta nousi sukka pikavauhtia, 27 pistettä.

Tottis levähti sitten aika totaalisesti Bardi otti heti alkuun jostain painetta ja se heijastui sitten läpi suorituksen. Jos nyt jotain hyvää siitä yrittää etsiä niin se pysyi paineista huolimatta kentällä ja yritti tehdä, rahkeet vaan ei riittänyt sellaisiin suorituksiin että pisteitä olisi saatu… Itselle jäi tosi paha mieli siitä että vein koiran tilanteeseen johon se ei ollut valmis enkä sitten siinä koetilanteessa osannut sitä juurikaan auttaa. Jos olisi hoksottimet pelannut niin olisi antanut piut paut koesäännölle ja kehunut ja muuten yrittänyt vapauttaa koiraa liikkeiden välillä ihan reilusti, “hillityn kehumisen” sijaan.

Kokoeen jälkeen käytiin sitten vielä kentällä hömpöttämässä ja ottamassa noudot ja esteet, ettei jäänyt pelkästään ikävää muistikuvaa. Eläinkokeet on nyt kuitenkin tehty, tänä syksynä ei enää kokeisiin pyritä vaan treenaillaan talven yli ja katsotaan sitten ensi kesänä uudestaan.

Illemmalla tehtiin vielä vähän maastoja. Ihanaa kun kelit on vähän viilentynyt, pystyy tekemäänkin jotain eikä vaan läähättämään helteessä.

Rivalle yksi esine  kapealle kaistaleelle ja herkkupalkka. Vähän vaan motivaatiovirittelyä viikonlopun kokeeseen.

Bardille n. 200 askeleen eli jotain reilun sadan metrin jälki jossa kuusi kapulaa. En merkannut kapuloita, joten ihan koiraan luottaen mentiin ja viisi kapulaa nousi Tosin viimeisestä mentiin yli ja etsitytin sen, muihin reagoi selkeästi ja toi kehuttaessa käteen asti. Ekasta ilmeisesti mentiin alkuinnossa yli. Jatkossa taidan merkata esineet, helpompi seurata miten koira reagoi ja vahvistaa oikeaa toimintaa.

Eilen siis ekan kerran esittelin kapulat Bardille, aiemmin ne vähät esineet mitä sillä on ollut jäljellä on ollut käyttöesineitä. Ensin vaan satsi kapuloita maahan ehkä 1×1 m alueelle ja koira siihen ilman käskyä. Kehuja heti kun osoitti kiinnostusta kapuloihin ja siitä se sitten nosti ne käteen. Illemmalla vielä n. 10 metrin minijälki jossa yksi kapula, sekin nousi hienosti. Rivalle samat, se kyllä on ihan kivasti ilmaissut jäljellä kapulatkin, mutta ei niitä juurikaan treenattu ole…

Nähtiin Mian kanssa Viihdekeskuksen parkkiksella aamusta.

Rivalle paukut seuraamisessa, nyt vain juuri ja juuri havaittava reaktio paukkuihin Sitten juoksusta seisominen pienellä käsiavulla, ok. Jotain pitäisi kuitenkin keksiä siihen liikkeelle lähtöön, Riva singahtaa turhan pajon eteen ja loikkii. Juoksusta maahanmenossa ekaksi väärä asento (istui), uusinnalla ok. Istuminen ok. Lisäksi kokeilin liikkeellelähdön ennakointiin sitä että käsky ja palkka selän takaa kun pysyi hetkumatta.

Bardin kanssa yhden ihmisen henkilöryhmää, liikkeestä istuminen, joka ok, ja maahanmeno, jossa ensin tarjosi istumista, sitten ok. Lisäksi laitoin sen hetkeksi paikallaoloon kun juteltiin Mian kanssa.

Eteenmeno olisi pitänyt ottaa molempien kanssa mutta jäipä tekemättä.

Olin kokonaan uhohtanut että viime torstaina Kiteellä tehtiin Gabin kanssa jäljet ristiin.

Bardille L:n muotoinen jälki, suorat n. 50 metriä. Ajoi tosi siististi, yhden kerran pyörähti meidän puhuessa katsomaan että mitäs asiaa teillä on mutta muuten ajoi tiiviisti ja keskittyneesti, kulmakin ihan just.

Rivalle kolme n. 70 metrin suoraa ja 90 asteen kulmat. Ajoi ok, mutta ei ihan niin intensiivisesti kuin toivoisi, jännä miten herkkä se on jäljellä. Kerran jarrutin liikaa liinasta ja kääntyi pois jäljeltä ja kävi tsekkaamassa että mitä sä nyt oikein haluat. Eka kulma hyvin mutta toisessa oikaisi ehkä metrin, tosin se oli tuulensuunta huomioiden loogista.

Paimennusvuoden kohokohta (tai epätoivon alho) oli taas Kiteen ASCA paimennuskokeet. Tänä vuonna tuomareina Mike Trembley ja Marie Murphy (joka myös kasvattaa aussieita kennelnimellä Diamond Aire). Perjantaina oli lähdöt Rivan kanssa ankoilla ylimmässä luokassa ja naudoilla avoimessa ja Bardin kanssa lampailla alimmassa.

Ankat ei ole ollut mikään bravuuri Rivan kanssa, meillä on ongelmana ollut se että se on niille ihan liian nopea- ja laajaliikkeinen, ankat kun reagoi hyvin pieniin liikkeisiin. Niille sopii parhaiten koira joka liikkuu hyvin rauhallisesti ja harkiten. Ja sitten kun Riva tahtoo liikkua liian nopeasti niin mä pidän sitä hyvin tiukassa kontrollissa eikä se ole aina tahtonut päästä ollenkaan työskentelemään, mikä tietysti turhauttaa koiraa. Tämä meni nyt kuitenkin paremmin kuin aiemmin, Riva oli rauhallisempi, mä uskalsin antaa sen tehdä töitä ja oli fiilis että tästä tulee jotain. Ankoilla oli kuitenkin kova veto kavereiden luokse ja kuljetukset porteista vaati suurta tarkkuutta ja niihin tuhraantui melkoisesti aikaa. Sen sijaan häkitys keskelle meni varsin hienosti, yksi pieni pyörähdys tuli, eli ihan suoraan eivät häkkiin menneet, mutta uudella yrityksellä, kun Riva meni kunnolla ulos ja vastapäivään, marssivat nätisti sisään. Portti kiinni, koira häkin taakse, portti auki ja ankat ulos ja viimeinen pätkä loppuhäkitykseen. Ja samalla hetkellä kun sain häkin portin auki, loppui aika, argh. No ei se niin  pahasti harmittanut kun kuitenkin oli se fiilis että oli löydetty koiran kanssa jutun juoni.

Seuraavaksi oli vuorossa lampaat Bardin kanssa. Lampaat olivat varsin liikkuvaisia ja sopivat hyvin Bardille. Alkuhäkistä se meni ottamaan ne vähän turhan vauhdikkaasti (pitäisi harjoitella tuota…) ja lampaat tulivat vastaavasti vauhdikkaasti ulos, mutta Bardin kanssa tuollainen tilanne on aika huoleton, se ei aja päin eikä pure. Saatiin lampaat haltuun ja kuljetus ekalle portille ja porttien välillä sujui hyvin ja  vaikka itse en mennyt portista Bardi pystyi sen verran painamaan pois tasapainostakin että eläimet meni porteista nätisti. Edistystä viimevuoteen näkyi ennen kaikkea siinä että nyt se meni vastapäiväänkin flankilla ongelmitta, sehän on ollut sille vaikeampi suunta. Eläimet pysyi hyvin hallinnassa myös loppumatkan, Bardi luki aivan oikein vedon ja kaarsi sen verran etuviistoon että lampaat ei päässyt karkuun. ASCA kokeissahan eläimillä on aina veto ja korian kuuluu osoittaa että se pystyy lukemaan eliäimiä ja pitämään ne hallinnassaan vedosta huolimatta. Loppuhäkitys vielä mallikkaasti ja se oli siinä Pisteitä 81/100, hyväksytty tulos ja luokkavoitto ja, kun Bardilla oli yksi hyväksytty tulos jo viime vuodelta, titteli STDs. Tietääkseni se on nyt eka suomalainen nahka jolla on tulos ASCAn paimennuskokeista. Puutteistaan huolimatta Bardilla on kova yritys ja sen ohjaaminen on Rivaan verrattuna helppoa ja nautittavaa.

Perjantain päätti Rivan nautalähtö, josta ei tullut tulosta. Riva vaikutti vähän epävarmalta ja haukkui paljon enkä minä auttanut asiaa sillä etten luottanut siihen ja pidin liian tiukasti kontrollissa. Saatiin naudat kuitenkin ulos aloitushäkistä ja ekan portin läpi, mutta sen jälkeen eläimet totesi että tällä koiralla ei kantti nyt riitä eikä homma oikein edennyt siitä kakkosportille saati sitten Y-kujalle. Karkasivat lopulta alkuun ja käytiin sitten vaan laittamassa ne pois. Sen verran sentään että saatiin siisti lopetus, menin itse pikkuisen apuun että siirrettiin eläimet pois portin edestä, portti auki ja Riva nätillä kaarella eläinten taakse. Nehän siis halusivat mennä häkkiin niin olisivat menneet pelkästään sillä että olisi aukaissut portin mutta näyttää paremmalta ja koira saa loppuun paremman mielen kun voi kuvitella liikuttaneensa eläimiä.

Lauantaina oli sitten kiire päivä, kun kaksi tuomaria arvosteli yhtä aikaa ja meillä oli ohjelmassa ankat ja naudat molemmilla, juostiin radalta toiselle. Ankoilla molemmissa lähdöissä pitkälti sama juttu kuin perjantaina, kovasti yritystä mutta toisessa loppui aika taas juuri ennen loppuhäkitystä ja toisessa saatiin nappihäkitys keskellä mutta kuljetukset porteille tuotti tuskaa, ei hyväksyttyä tulosta kummallakaan radalla. Edelleen kuitenkin uskalsin luottaa koiraan ja se teki parhaansa, sillä vaan on liian vähän kokemusta ankoista. Sehän on siis nähnyt ankkoja tasan yhden kerran enemmän kuin mitä sillä on koelähtöjä niillä, ankkoja ei todellakaan ole treenattu… Naudoilla eka rata oli toisaalta perjantaisen vastakohta ja toisaalta täsmällinen toisinto. Tällä kertaa oli siis hallinta hakusessa, Riva oli paljon itsevarmemman oloinen ja teki sitten vähän mitä itse tykkäsi minusta välittämättä, toisaalta radalla saatiin eläimet ulos ottohäkistä, ekan portin läpi ja sitten loppuhäkitys eli samat elementit kuin perjantaina. Se että Riva ei ollut ihan parhaalla tavalla hallinnassa ei kuitenkaan mitään katastrofeja aiheuttanut, lähinnä siinä oli kyse siitä että se pyrki koko ajan eteen pysäyttämään ja kääntämään nautoja ja radan läpi pääseminen olisi vaatinut että se pysyy poispäinajossa. Päivän toisessa nautalähdössä löydettiin sitten jonkinlainen tasapaino, koira oli paremmin halinnassa mutta itsevarmuus pysyi niin että naudat kunnioitti sitä eikä karanneet. Ykkös- ja kakkosportit ok, valitettavasti ei ihan saatu käännettyä nautoja kakkosportilta Y-kujaan. Tulos nippa nappa hyväksytty 89/125 pistettä ja OTDc titteli

Sunnuntaina oli sitten vielä viimeinen yritys ankoilla ja kokeilu naudoilla ylimmässä luokassa. Ankoilla tehtiin taas kovasti töitä ja tällä kertaa kuljetus ekalle portille menikin suht ok, sen sijaan kakkosportille oli takkuisampaa ja keskihäkityskään ei mennyt ihan nappiin, saatiin vain kolme viidestä sisälle. En kuitenkaan halunnut lähteä säätämään sen kanssa kauhesti kun kaksi kertaa oli jo aika loppunut kesken niin yritettiin nyt päästä rata loppuun. Uurastus palkittiin sitten nippa nappa hyväksytyllä tuloksella 88/125, varsinainen työvoitto tuo eka hyväksytty tulos advanced luokassa. Ja ankkojen hankaluudesta kertoo jotain että sillä tuli myös luokkavoitto.

Naudoilla mulla ei ollut mitään odotuksia, sillä Rivan vähäisellä kokemuksella ja viikonlopun menon perusteella se ei todellakaan ollut valmis advanced luokkaan. Mutta kun tilaisuuksia on vaan kerran vuodessa… Valmistauduin henkisesti ylittämään ohjaajalinjan ja menenmään koiran avuksi jos homma ei suju, mutta loppujen lopuksi siihen ei ollut mitään tarvetta! Suoritus ei ollut täydellinen, siinä oli vielä parannettavaakin, Riva sääti vähän aloituksessa ja käänsi eläimet tarpeettomasti sen sijaan että olisi lähtenyt heti suorassa linjassa kohti ekaa porttia. Sitten kun suunta saatiin selville niin portit selvitettiin kuitenkin hienosti ja kakkosportin jälkeen saatiin käännettyä ne sopivan tiukasti keskelle kohti Y-kujaa. Liekö pitkä viikonloppu painoi tassuissa sen verran ettei Riva ihan ehtinyt ajoissa eteen ja vain yksi (se porukan viimeisenä kulkenut) saatiin kujasta läpi, muut meni vierestä. Loppuhäkityksestä sitten vielä täydet pisteet ja lopputuloksena 96/125, eka hyväksytty tulos advanced luokassa ja luokkavoitto!

Riva on nyt vain kahden hyväksytyn tuloksen päässä ASCAn WTCH eli paimennusvalion arvosta. Kun sen kanssa aikoinaan aloitettiin, minä ekaa paimenkoiraani kouluttaen, niin enpä osannut unelmoidakaan että jonain päivänä voitaisiin olla näin pitkällä. Kantapään kautta on etupäässä opittu, eikä olla täydellisiä mutta koko ajan on kehitytty ja toivottavasti kehitytään edelleen. <3 Riva <3