Juhannus vietettiin Kannuksessa koiramaisissa merkeissä, Hansu oli kutsunut taas porukkaa leireilemään.

Paikalle saavuttiin tostai-iltana ja perjantaina sitten treenailemaan. Bardin kanssa vähän tottista, Riva pyörähti pyöröaitauksessa lampailla ja koetettiin samaa kuin viimeksikin, pieniä onnistumisia. Sen lisäksi Rivalle lyhyt jälki pellolle, vanheni reilu 2,5 tuntia, ei kapuloita, mutta kulmissa nameja. Kulmia oli kaksi terävää ja kaksi ysikymppistä, terävät on selvästi vielä vaikeita.

Lauantaina mentiin hakumetsään, Rivalle visii maalimiestä, ekoilla lyhyt haukun aloitus, suorapalkka, ilmaisu kunnes tulin paikalle ja vähän pidempi haukun aloitus. Nelonen olisi jäänyt metsään jos olisi kokeissa oltu, teki sinne mun mielestä ihan ok piston ja oli maalimiehenkin mukaan mennyt n. 10 metrin päästä mutta ei saanut hajua, keli oli kyllä tosi seisova, ei minkäänlaista tuulta. Nyt tietysti uusin piston ja maalimies saatiin ylös mutta kokeessa tuskin olisin sitä tehnyt. Ilmaisu ei ollut täydellinen mutta ihan ok, plussana ei nyt vilkuillut mua kun kävelin paikalle. Viimeinen olikin sitten ihan helppo ja ilmaisu kuulosti paremmalta.

Bardille oli ennen hakutreenejä tehty pieni jälki, ehkä vähän reilu 300 metriä, pellolle, vanheni pari tuntia. Kulmissa muutamia nameja ja päässä yksi keppi. Oli ihan ennätystakkuista menoa, aloituksessa sääti pitkän aikaa ennen kuin päästiin liikkeelle, kolmesta kulmasta vain yksi oli kohtuullisen siisti, kahdessa muussa heitti lenkkiä mutta tuntui ettei edes yrittänyt kunnolla etsiä jäljen jatkoa, välillä suorillakin saattoi tulla katko ajamiseen. Viimeisen kulman jälkeen ei meinannut hommasta tulla enää mitään, oli kyllä jo melko kuumissaan ja läähättikin. Laskin sen lopulta irti ja läksin itse kävelemään eteenpäin kunnes bongasin kapulan ja Bardi lopulta nosti sen mulle, pääsin sitten siitä vähän kehumaan. Tanja totesi mun ansaitsevan kymmenen pistettä hermojen hallinnasta mutta lähellä kyllä oli ettei hermo mennyt, oli se niin surkeaa räpellystä.

Sunnuntaina pikkuisen tottista, ampuminen Rivan ollessa paikallaolossa. Kuuli kyllä paukut, katsoi skarppina ampujan suuntaan mutta ei muuta ja jatkoi paikallaoloa rauhallisena sen jälkeenkin. Käytiin myös pikaisesti lampailla, nyt vähän isommalla alueella. Jatkoin samaa rassailua kuin pyöröaitauksessa ja meni yllättävänkin hyvin. Riva yritti vähän väkyttää vastaan mutta sain sen kuitenkin lähtemään rauhallisemmin kaarille ja kuljetuksissa se ei painanut eläimiä mun jalkoihin.

* Kärpäset edustavat kaikkia inhoja öttiäisiä jotka ihmisiä ja eläimiä kiusaa kesäisin

Alkuviikosta meille ilmestyi taas keväinen  mäkäräparvi ja molemmilta pojilta oli päivän aikana purtu mahanalusta verille. Olivat sitten pari päivää sisällä pahimman hyökkäyksen aikana, onneksi nuo mäkärät on meillä vaivaksi vain pari viikkoa näin touko-kesäkuun vaihteessa. Aiempina vuosina olen käyttänyt Fronlinea punkkisuojana, mutta nyt ajattelin kokeilla Bayvanticia koska sen pitäisi punkkien lisäksi karkoittaa hyttysiä ja muita lentäviä riesoja. Perjantaina laitoin koirille siis Bayvanticit ja saa nähdä oliko meillä ensimmäinen ja viimeinen kerta, Rivaan kutkuttaa kovasti, Bardia ei ihan niin paljon mutta kyllä sitäkin pikkuisen näyttäisi häiritsevän. Rivan kohdalla kapsutus ja piehtarointi oli jo sitä luokkaa että mietin pitäisikö se ottaa ja pestä tökötit pois mutta katsotaan nyt kuitenkin vielä huomiseen.

Toinenkin kesäriesa on liikkeellä eli käärmeet. Pariin vuoteen ei pihapiirissä ole kyitä näkynyt, mutta Lasse-kissan extremeharrastukset on ilmeisesti pitänyt ne kurissa. Bardilla oli kuitenkin tainnut keskiviikkona olla läheltäpititilanne käärmeen kanssa, olivat jonkin aikaa pihalla itsekseen ennen kuin lähdettiin iltalenkille. Lenkillä sitten ihmettelin että mitä se nyt noin poukkoilee, ennen kuin tajusin sen väistävän käärmeennäköisiä oksankänkkäröitä ja kaarnanriekaleita tiellä ja pientareella. Katse tiukasti kohteessa ja ripeät väistöaskeleet turvallisen välimatkan päähän, sieltä sitten varovasti katsottiin että liikkuuko ja sihiseekö se ennen kuin matka jatkui. Fiksua käytöstä, toivottavasti jatkossakin osaa varoa käärmeitä, vaikkei enää ihan jokaista oksankäkkärää epäilekään. Mitään pureman oireita ei ole näkynyt, mutta ei ole tuolla tavalla aiemmin käyttäytynyt.

Bardille tein jäljen Kiillon laitumelle. Sykertelin sinne reilu 300 m, neljä kulmaa ja päässä yksi keppi, vanheni puoli tuntia. Kulmien jälkeen muutama kuivamuonanappula.

Ei nyt oikein sujunut, hommasta puuttui kunnollinen imu jäljelle ja pari kertaa Bardi ihan kokonaan keskeytti jäljestyksen. Ekalla kertaa (1. suora) lähti jatkaamaan itsenäisesti, toisella kerralla (3. suora) annoin jälkikäskyn kun ei osoittanut aikeita jatkaa muuten. Jos nyt jotain hyvää etsisi suorituksesta niin pysyttiin jäljellä ja kulmat selvitettiin suht siististi. Parasta oli ehkä loppuesineen ilmaisu, siitä taas herkkupalkka. Joskus aiemminkin on Bardilla ollut ongelmia tuolla laitumella, se on ihan 9-tien varressa ja Bardi tuntuu ottavan liikenteestä häiriötä.

Reilu 400 metriä, kolme kulmaa, nameja kulmassa ja lopussa kapula, ikää n.1,5 tuntia.

Alussa pientä epäröintiä ja tarkistuksia, mutta parani mitä pidemmälle päästiin. Ekan kulman namit oli (positiivinen) yllätys, auttoivat selvästi tiivistämään kulmatyöskentelyä. Loppuesineenkin ilmaisi itsenäisesti

Ennen hakutreenejä Bardille keppiruutu. Nyt oli jo tekemisen meininki. Jospa huomenna saisi tehtyä sille taas jäljen.