Viikko sitten Reko sai viimeisen tehosterokotuksen ja toivon mukaan eläinlääkäriin on asiaa seuraavan kerran vuoden ikäisenä. Samalla se kävi vaa’alla ja painoa on 20 kg (6,5 kk), eikä yhtään ylimääräistä toppausta… Korkeus on 52-53 cm.

Ekat päivät menivät mainiosti, Reko ei juurikaan noteerannut tassupakettia joten sai olla ilman kauluria. Ongelma oli lähinnä siinä että sai pikkuisen hillittyä sen riehumista ettei tikit anna periksi ja kuitenkin saa jotenkin purettua sen energian.

Tänään paketti kuitenkin tuntui kiusaavan ja tarkempi tutkimus osoitti että kannuskynnen alunen on tainnut hautua vähän kipeäksi Eli muistakaa tassusiteitä tehdessänne pehmustaa vanulla myös kannuskynnen alunen. Korjasin tämän epäkohdan uudessa tassusiteessä ja pentu sai päähänsä kaulurin suojaamaan. Tässä kohtaa täytyy kehua pennun reaktiota: 30 sekuntia se yritti kauhoa kauluria pois päästään, sen jälkeen alistui kohtaloonsa. Katse kertoi ettei kauluri ole kiva, mutta kun ei muutakaan kerran voi niin sitten mennään kauluri päässä ovenkarmit kolisten. Kiva ominaisuus koirassa että se pystyy hyväksymään sellaiset epämukavuudet mille ei mitään mahda eikä kuitenkaan hyyvähdä toimintakyvyttömäksi.

Pentu pääsi tänään tutustumaan meidän paikalliseen eläinlääkäriin, valitettavasti. Aamupäivällä pihalla ollessa se teloi tassunsa jonnekin, ei ulahtanut tai mitenkään muuten ilmaissut että nyt sattui mutta sisälle mennessä jätti jälkeensä isoja, verisiä tassunjälkiä. Vasemmasta etutassusta löytyi runsaasti vuotava haava ja paketoin sen parhaan kykyni mukaan ja sitten soittamaan eläinlääkärille. Onneksi Nina ehti ottaa meidän vastaan Lievestuoreella niin ei tarvinnut ajella Jyväskylään asti.

Vuoto oli suurinpiirtein tyrehtynyt kun paketti avattiin eläinlääkärissä, mutta alkoi vuotaa uudelleen kun tassua putsattiin että nähdään miten isosta vammasta on kyse ja tarvitaanko tikkejä. Reko antoi nätisti tutkia, jos Riva olisi ollut samassa tilanteessa niin ihan varmasti olisi saanut rauhoittaa saman tien… Haava oli kuitenkin sen verran iso että tarvitsi muutaman tikin ja vuotavan suonenpään metsästäminenkin helpompaa, joten rauhoitus oli tarpeen. Suoni sidottiin sulavalla langalla ja pintaan sitten vielä kolme tikkiä ja kirkkaankeltainen paketti. Ulkoilusuojaksi olen joskus hankkinut lasten kurarukkaset, jotka pysyy yllättävän hyvin paikallaan ja kestää kosteutta. Pari viikkoa pitäisi nyt sitten elellä paketin kanssa.

Ja illalla lähti vielä yksi poskihammas. Etuhampaat ovat jo vaihtuneet, nyt on poskihampaat meneillään ja viimeisenä sitten vaihtuu ne naskalinterävät kulmurit

Bardilla on ollut tapahtumarikas viikko. Viime sunnuntaina 28.8. se kävi (toistamiseen) luonnetestissä. Ensimmäinen testihän ei mennyt läpi eikä mennyt tämä toinenkaan. Pisteitä kertyi vielä vähemmän kuin viimeksi, kun ruksit osui vähän eri laatikoihin, mutta kokonaisuutena Bardi selvitti testin kuitenkin vähän vähemmän paineistuneena. Annakin, joka oli katsomassa myös ekaa testiä, totesi samaa. Ula kuvasi testiä videolle ja siinä näkyy myös yksi juttu, jota testissä ei kyllä arvosteltu. Bardi ottaa tukea minusta ja etenee pitkälti asenteella “emännän mukana mennään vaikka helvettiin”.

Huomasin testiä varten papereita tarkistaessani että Bardin rokotukset vanhenee lokakuussa ja perjantaina se pääsi sitten rokotuksille. Samalla punnitsin sen ja vaaka näytti 25,5 kiloa, hyvässä “näyttelykunnossa”, normaalistihan se on ollut 25 tai karvan alle.

Tänään tein Bardille jäljen, pitkästä aikaa pellolle, kuusi kapulaa ja neljä kulmaa, pituutta n. 700 m. Tarkoitus oli vanhentaa sitä reilu pari tuntia, mutta Jonkun (kuka lie..) päiväunet venyi ja ajettaessa jälki oli aika tarkkaan neljä tuntia vanha. Ei näyttänyt jäljen ikä olevan mikään ongelma. Itse jäljestys ei ollut ihan tarkinta mitä Bardi on tehnyt, mutta pääsääntöisesti mentiin jäljen päällä ja kulmatkin selvitettiin ilman isompaa pyörimistä. Esineet sen sijaan on nyt loksahtanut kohdalleen, viisi ekaa esinettä Bardi ilmaisi täysin itsenäisesti ja toi mulle pienellä avulla ihan eteen luovutettuna Viimeisestä esineestä harmittavasti meni ensin ohi, mutta kun en halunnut lopettaa hyvää jäljestystä “tyhjään”, niin vein sen vähän takaisinpäin jäljellä ja vaikka se vähän hämmentynyt olikin moisesta, niin otti jäljen uudelleen ja tällä kertaa myös kapulan.

* Kärpäset edustavat kaikkia inhoja öttiäisiä jotka ihmisiä ja eläimiä kiusaa kesäisin

Alkuviikosta meille ilmestyi taas keväinen  mäkäräparvi ja molemmilta pojilta oli päivän aikana purtu mahanalusta verille. Olivat sitten pari päivää sisällä pahimman hyökkäyksen aikana, onneksi nuo mäkärät on meillä vaivaksi vain pari viikkoa näin touko-kesäkuun vaihteessa. Aiempina vuosina olen käyttänyt Fronlinea punkkisuojana, mutta nyt ajattelin kokeilla Bayvanticia koska sen pitäisi punkkien lisäksi karkoittaa hyttysiä ja muita lentäviä riesoja. Perjantaina laitoin koirille siis Bayvanticit ja saa nähdä oliko meillä ensimmäinen ja viimeinen kerta, Rivaan kutkuttaa kovasti, Bardia ei ihan niin paljon mutta kyllä sitäkin pikkuisen näyttäisi häiritsevän. Rivan kohdalla kapsutus ja piehtarointi oli jo sitä luokkaa että mietin pitäisikö se ottaa ja pestä tökötit pois mutta katsotaan nyt kuitenkin vielä huomiseen.

Toinenkin kesäriesa on liikkeellä eli käärmeet. Pariin vuoteen ei pihapiirissä ole kyitä näkynyt, mutta Lasse-kissan extremeharrastukset on ilmeisesti pitänyt ne kurissa. Bardilla oli kuitenkin tainnut keskiviikkona olla läheltäpititilanne käärmeen kanssa, olivat jonkin aikaa pihalla itsekseen ennen kuin lähdettiin iltalenkille. Lenkillä sitten ihmettelin että mitä se nyt noin poukkoilee, ennen kuin tajusin sen väistävän käärmeennäköisiä oksankänkkäröitä ja kaarnanriekaleita tiellä ja pientareella. Katse tiukasti kohteessa ja ripeät väistöaskeleet turvallisen välimatkan päähän, sieltä sitten varovasti katsottiin että liikkuuko ja sihiseekö se ennen kuin matka jatkui. Fiksua käytöstä, toivottavasti jatkossakin osaa varoa käärmeitä, vaikkei enää ihan jokaista oksankäkkärää epäilekään. Mitään pureman oireita ei ole näkynyt, mutta ei ole tuolla tavalla aiemmin käyttäytynyt.