Aamupäivällä tyynessä kelissä, en tehnyt ihan aamusta kun maa oli sen verran kohmeessa vaikkei yöllä kovin paljon pakkasta ollutkaan. Talon taakse n. 10 m kaari, edelleen jaloilla raahaten ura ja saman verran ruokaa kuin eilen.

Reko otti taas jäljen jo kun käveltiin aloituspaikalle, haki ihan askel askeleelta kulkien remmi löysällä mun edellä alkupaikalle mistä alkoi namitus. Jatkoi suoraan namitetulle osuudelle mutta vauhti vaan hidastui kun piti syödä välissä. Luontaiset edellytykset jäljelle vaikuttaisi aika kivoilta, löytyy spontaania kiinnostusta ihmisen jäljelle eikä tekniikkakaan näytä luonnostaan pahalta, nenä ihan maahan ja askelia etsimään, ei rynni eikä hätäile.

Jälkikoulutuksen pitäisi siis olla helppoa: järjestä pennulle tilaisuuksia jäljestää vaihtelevissa ympäristöissä ja olosuhteissa, huolehdi että se kokee sen palkitsevaksi ja ole itse mahdollisimman vähän häiriöksi. Teoriassa…

Sain lopultakin aikaiseksi tehdä Rekolle ekan jäljen, onneksi keli on siihen vielä suosiollinen.

Tein samanlaisen jäljen kuin Bardille alkuun, runsaasti ruokaa, ei erillisiä askelia vaan “raahasin” jaloilla viiden metrin uran. Sitten pentua hakemaan, tässä vaiheessa tuli vähän säätöä kun Riva haukkui tarhassa jonne olin laittanut sen pois jaloista jälkeä tehdessä ja Bardi vielä karkasi sisältä meidän perään (se kun osaa aukoa ovet jollen laita niitä säppiin). Sain sen kuitenkin komennettua pois ennen kuin sotki jäljen ja tyrkkäsin sen autoon odottamaan siksi aikaa.

Härdellistä huolimatta Reko merkkasi mun jäljen menomatkalla alkupaikkaan, siis pätkän jälkeä jossa ei ollut ruokaa. Nenä meni maahan ja vauhti hidastui, vaikka jälki ei juurikaan vanhentunut vaan hajua oli varmasti ilmassakin. Namitetun jäljen alussa bongasi sitten ruokanappulat ja jatkoi niitä syöden. Annoin sen tutkia jälkeä edestakaisin enkä vaatinut syömään kaikkia nameja ennen etenemistä. Hyvällä tuhinalla se etsi nappuloita ruohon ja lehtien seasta. Näin ekalla kerralla kyse on enimmäkseen eläinkokeesta että  miten se reagoi juttuihin.

Yritetään ehtiä tehdä mahdollisimman monta jälkeä ennen kuin talvi tulee tosissaan.

Bardilla on ollut tapahtumarikas viikko. Viime sunnuntaina 28.8. se kävi (toistamiseen) luonnetestissä. Ensimmäinen testihän ei mennyt läpi eikä mennyt tämä toinenkaan. Pisteitä kertyi vielä vähemmän kuin viimeksi, kun ruksit osui vähän eri laatikoihin, mutta kokonaisuutena Bardi selvitti testin kuitenkin vähän vähemmän paineistuneena. Annakin, joka oli katsomassa myös ekaa testiä, totesi samaa. Ula kuvasi testiä videolle ja siinä näkyy myös yksi juttu, jota testissä ei kyllä arvosteltu. Bardi ottaa tukea minusta ja etenee pitkälti asenteella “emännän mukana mennään vaikka helvettiin”.

Huomasin testiä varten papereita tarkistaessani että Bardin rokotukset vanhenee lokakuussa ja perjantaina se pääsi sitten rokotuksille. Samalla punnitsin sen ja vaaka näytti 25,5 kiloa, hyvässä “näyttelykunnossa”, normaalistihan se on ollut 25 tai karvan alle.

Tänään tein Bardille jäljen, pitkästä aikaa pellolle, kuusi kapulaa ja neljä kulmaa, pituutta n. 700 m. Tarkoitus oli vanhentaa sitä reilu pari tuntia, mutta Jonkun (kuka lie..) päiväunet venyi ja ajettaessa jälki oli aika tarkkaan neljä tuntia vanha. Ei näyttänyt jäljen ikä olevan mikään ongelma. Itse jäljestys ei ollut ihan tarkinta mitä Bardi on tehnyt, mutta pääsääntöisesti mentiin jäljen päällä ja kulmatkin selvitettiin ilman isompaa pyörimistä. Esineet sen sijaan on nyt loksahtanut kohdalleen, viisi ekaa esinettä Bardi ilmaisi täysin itsenäisesti ja toi mulle pienellä avulla ihan eteen luovutettuna Viimeisestä esineestä harmittavasti meni ensin ohi, mutta kun en halunnut lopettaa hyvää jäljestystä “tyhjään”, niin vein sen vähän takaisinpäin jäljellä ja vaikka se vähän hämmentynyt olikin moisesta, niin otti jäljen uudelleen ja tällä kertaa myös kapulan.

500 metriä, kolme kulmaa ja kuusi kapulaa, joista ensimmäisen jätin “janalle”. Vanheni n. 1,5 tuntia.

“Jana” oli vajaa 20 metriä, Bardi eteni kohtuullisen kivasti kymmenisen metriä ja sitten alkoi pyörimään. Meni yli jäljestä ja sai hajun siitä jotenkin takakautta. Otin sen takaisin ja lähetin uudelleen, otti nyt jäljen ja tarkasti takajälkeä vajaan liinanmitan ja kääntyi sitten omatoimisesti takaisin. Ohitti kuitenkin taas kapulan kohdan sieltä takakautta, joten poimin kapulan itse mukaan.

Alkumatka mentiin polkua pitkin, siinä oli pari tuulenkaatamaa joiden ylitykset ei ollut mikään ongelma ja polulla olleen kapulankin poimi hienosti. Ekasta kulmasta posotteli polkua pitkin yli ja meinasi sen jälkeen jäädä samalla tavalla jalkoihin patsastelemaan kuin juhannuksena Kannuksessa. Kehoitin pari kertaa etsimään jälkeä ja lopulta lähti liikkeelle ja otti jäljen. Onneksi n. 50 metrin päässä oli kapula että sai palkkion suht pian oikeasta toiminnasta. Tuon jälkeen pitikin sitten hyvin huolta jäljestä. Toiseen kulmaan tullessaan ei mennyt yli vaan tarkasti tavanomaisen lenkin sijasta jälkeä taaksepäin, palasi kulmaan ja otti jatkon oikeaan suuntaan. Heti sen jälkeen oli polunylitys, jossa tarkasti taas polkua ensin vasemmalle liinan mitan, palasi takaisinpäin ja poimi jatkon. Seuraavat kaksi kapulaa otti tosi hienosti, hajun saatuaan seis ja rauhallisesti tarkensi ja poimi kapulan, aloin kehua vasta kun kääntyi kapulan kanssa kohti. Kolmas kulma oli superhieno! Kulmaan tullessaan stoppasi, pää kävi oikealla, vasemmalla ja sitten oikealle kulman suuntaan Ja sitten vielä viimeinen kapula samaan malliin kuin edelliset.

Tein molemmille pienet janaharjoitukset, Bardille yksi ja Rivalle kaksi. Välissä käytiin sitten ruokkimassa pässit ja kaupassa, niin vanhenivat tunnin.

Bardin jana oli vajaa 15 metriä, jätin kapulan janalle ja n. 30 metrin päähän. Bardi ei ollut hajulla lähetyksessä ja meni vinoonkin, mutta vähän matkaa edettyään sai hajun jäljestä ja kohdalle päästyään poimi sen, tosin takajälkeen liinan mitan verran. Kun en laskenut pidemmälle siihen suuntaan niin kääntyi ja otti oikeaan suuntaan, josta löytyi n. viiden metrin päästä se kapula. Pysähtyi siihen itsenäisesti ja kun kehuin sen paikallistaessa kapulaa niin nosti ja toi mulle, palkkana kissanruokaa. Sitten jatkettiin pieni pätkä jäljestystä ja otti hyvin toisenkin kapulan, siitäkin kissanruokaa palkaksi. Nyt ei ollut mitään vaikeuksia päästä liikkeelle jäljellä, eikä esineetkään inhottaneet ollenkaan, niinkuin aiemmin keväällä. Jospas se taas siitä.

Rivalle kaksi janaa, ekalla jätinkapulan janalle, toisella kapula oli n. 50 metrin päässä. Riva eteneen suht kivasti ja suoraan liinan mitan eli noin kymmenen metriä, sitten alkaa helposti mennä vinoon. Päästiin kuitenkin jäljelle reilu 5 metriä sivussa linjalta, Riva otti jäljen hyvin oikeaan suuntaan ja nosti kepinkin. Palkaksi kissanruokaa ja lopetettiin siihen. Toisella janalla muuten sama kuvio, paitsi että joutui jäljestämään vähän pidemmälle ennen kuin löysi kapulan ja sai palkan. Ongelmaa ei siis tunnu olevan muussa kuin suoraan etenemisessä.