Pituus n. 80 metriä, alkumatkalla tuplanamit askeleilla ja matkan varrellakin pari sellaista pätkää, muuten nami/askel. Jätin taas Bardin ilman aamuruokaa ja laitoin jäljelle koko päivän ruoka-annosta vastaavan määrän nappuloita.

Jäljelle lähtö suht ok, pikkuisen yritti ryysiä, mutta rauhoittui jo parin metrin jälkeen. Sen jälkeen tosi rauhallista ja tarkkaa menoa, paitsi yhdessä kohdassa koira pomppasi jäljen sivuun ja reilun metrin eteenpäin, väisti ihan jäljen vieressä olleita kakkapökäleitä. Ohi päästyään haki kuitenkin nopeasti jäljen uudelleen ja jatkoi ihan samaan malliin kuin aiemminkin. Eikä reagoinut jäljen aikana kuuluneisiin paukkuihin (hirvenmetsästys…) millään lailla.

Uskaltaisikohan sitä kokeilla että harventaisi jo nappuloita tuolla jäljellä, laittaisi vain alkuun joka askeleelle. Vaikka niin että jättäisi aina välillä pari-kolme askelta ilman namia ja sitten taas joka askeleelle vähän matkaa…

Pituutta n. 75 metriä, käytin tähän sekä aamu- että iltaruuan ja Bardi sai aamulla olla nälissään. Namit edelleen joka askeleelle, alkuun ja muutamalle muullekin parin metrin pätkälle tuplanamit per jalanjälki.

Ensimmäisillä metreillä taas aika “heittäytyvä” tyyli, mutta kun siitä rauhoittui niin tosi nätisti ja tarkkaan, löysällä liinalla. Yksi pieni sählinki kun olin jälkeä tehdessäni mennyt melkein päin puuta ja piti tehdä aika tiukka korjaus että pääsin siitä ohi. Bardi meinasi mennä ohi väärältä puolelta puuta, hoksasi että eihän täällä olekaan jälkeä, palasi n. metrin jälkeä takaisin, kääntyi taas menosuuntaan ja otti kohdan tarkemmin ja selvitti kohdan.

Jälki kuten eilenkin, keli oli kostea ja juuri ennen jäljentekoa ropsautti ihan sadekuuron. Jonkinlaisia tuulenhenkäyksiäkin pyörähteli, mutta suunnasta oli vaikea sanoa mitään.

Jäljelle tulo taas varsin kivasti, kyllähän se vetää ja seilaa, mutta ei mitenkään hillittömästi ja kun olin sen verran fiksu että toin sen jäljelle eri suunnasta kuin mistä itse tulin jäljen alkupisteeseen ja sen hetkinen tuulensuuntakin suosi, niin Bardi ei tosiaankaan saanut hajua jäljestä etukäteen. Istutin sen vajaan metrin päähän jäljen alusta, selvästi sille on alkanut muodostua tietty toimintamalli, sillä saatuaan namin istumisesta sen kuono painui maahan ilman että osoitin jäljen alkua ja se etsi itse lähdön. Parilla ensimmäisellä metrillä työskentely oli vähän hösäävää, Bardi ei enää niinkään vedä ja kisko, mutta nyt teki paljon tarkistuksia jäljen vierestä. Pian kuitenkin työskentely alkoi rauhoittua ja sitten mentiinkin ihan mukavasti, liina löysällä, suurin osa jäljestä. Kaivoin lopultakin esille meidän varsinaisen jälkiliinan ja annoin Bardille jo 4-5 metriä tilaa jäljestäessä. Ei siihen näytä vaikuttavan se että olenko minä ihan perässä vai jättäydynkö kauemmas. Ihan parilla viimeisellä metrillä nenä nousi ja Bardi otti aika kaukaa loppunamikasan hajun, ilmeisesti siinä vaiheessa tuuli pyörähti sen verran että kääntyi vastatuuleksi jälkeen nähden.

Sain siten lopultakin tehtyä Bardille jäljen, n. 50 m suora, jossa joka askeleella nami, alussa ja lopussa pienet nappulakeot ja askeleet ihan kanta-varvas eli hyvin lyhyitä. Keli oli liki tyyni ja hyvin kostea, mutta ei varsinaisesti satanut. Ohjaajakaan ei kauhan pahasti möhlinyt, hoksasin jopa merkata jäljen alun ja lopun, ettei tarttenut arvailla. Syyshämärässä mainosheijastimet toimivat aika mainiosti.

Jäljelle meno meni varsin rauhallisesti ja Bardi malttoi istuakin kun vähän matkan päässä ennen jäljen alkua pysäytin sen ja laitoin valjaat päälle. Malttoi myös syödä likimain kaikki aloituskohdassa olleet nappulat. Alkujälki, ehkä 10 m, oli vähän säheltämisen makua, mutta sitten Bardi alkoi rauhoittua ja loppujälki meni aika hienosti. Yli puolet jäljestä mentiin peräti liina löysällä! Enpä olisi uskonut tuotakin näkeväni, ainakaan kun takana on reilun viikon tauko.

Jäljet on nyt ajettu ihan tuoreeltaan, viikonloppuna voisi kokeilla miten koira reagoi kun jälkeä vähän vanhennetaan.

Kokeilin sitten miten Bardi reagoi jälkeen, jossa on nameja vain yksi per jalanjälki (lukuunottamatta paria ensimmäistä metriä, niillä tiheämmin) ja joka on vähintään kaksi kertaa niin pitkä kuin pisin tähän mennessä tehty. Kokeilu olisi vaan onnistunut paljon paremmin jos ohjaaja olisi taas käyttänyt aivojaan ja merkannut jäljen tarkan lähtöpaikan… Hämärtyvässä illallassa kuivamuonanappulat ei oikein hyvin erottunut kulottuneen heinän ja pudonneiden lehtien seasta. No kyllä koiran nenä sen jäljen sieltä löysi, mutta lähtö ei sitten ollut mikään rauhallinen ja hallittu. Toisaalta nyt oli jäljessä sen verran pituutta että koira ehti rauhoittua työskentelyyn ja loppupää oli ihan nätin näköistä, nappulat korjattiin parempaan talteen ja, vaikka tässä ei mitään peltojälkikoiraa ollakaan tekemässä, nenä alkoi tehdä sellaista siksakkia askeleelta toiselle edettäessä. Vauhti ei kiihtynyt vaikka nameja oli harvemmassa, päin vastoin tuntui että nyt vasta Bardilla oli motivaatiota keskittyä poimimaan kaikki namit, kun niiden etsimiseksi joutui näkemään jo vähän vaivaa.