Tänään oli sitten se päivä kun tajuntaan iski se tosiasia että Rivan pk-ura on tässä. Tarkkaan ottaen piirinmestaruuskokeen henkilöetsinnän ensimmäisen sadan metrin kohdalla, meno tuntui alusta alkaen jotenkin kovin tahmealta ja palatessaan pistolta Riva kompuroi polun poikki olleisiin puunjuuriin. Eikä mitenkään pikkuisen horjahtaen vaan ihan kunnolla turvalleen. Koira jolla on aina ollut superhyvä koordinaatio. Näkökyky ei enää riitä oudossa maastossa.

Harkitsin hetken keskeyttäväni siihen, mutta kun koira ei kuitenkaan tuntunut haluttomalta niin ajattelin että kivempi lopettaa löytöön. Loppujen lopuksi maalimiehiä löytyi kaksi ja Pirjo antoi meille vielä melkoisen hyvät pisteet kahdella maalimiehellä, 128 p. Ulkopuolisen silmään meno ei varmaan näyttänytkään mitenkään mahdottoman huonolta, koira kuitenkin irtautui ihan hyvin ja liikkuikin laukalla, mutta oman silmään se ei ollut normaalia Rivaa. Se ei lentänyt mättäiden yli niinkuin ennen vaan liikkui pää koko ajan suht alhaalla ikäänkuin koko ajan tunnustellen seuraavaa askelta.

Olisi hieno kertoa että me tsempattiin, kun mahdollisuus tulokseen vielä oli mutta kun ei eletä satumaailmassa niin ei ole onnellista loppuakaan. Tahmeus jatkui esineruudussa ja esineitä nousi vain yksi, 12 pistettä. Tottiksessa tuli aika paljon yli-innokkuudesta ja viime aikaisesesta treenaamattomuudesta johtuvia virheitä, ääntelyä, ennakointia, liikkeestä maahanmenossa väärä asento ja seisomisessa oli tullut perässä ja pysähtyi vasta mun kääntyessä ja paikallaolon alussa en huomannut että Riva ei istunutkaan perusasennossa vaan käskin sen maahan seisomasta. Tasamaanoudossa kapula lipsahti mun kädestä, heitto oli alamittainen ja Riva varasti ihan törkeästi kapulan perään. Hyppynouto selvitettiin, mutta a-esteellä kapula taas lipsahti ja lensi minne sattui. Sen verran vissiin omat tunteetkin sekaisin kun en ole enää pitkään aikaan tehnyt tuollaisia hutiheittoja. Uusintaheitolla sain sitten kapulan esteen yli, mutta Riva arvioi ponnistuksen väärin ja mäjähti äksänä suoraan päin estettä ja tippui alas. Haki kapulan mutta ei suorittanut paluumatkallakaan estettä. Tottiksesta 65 p.

Itku tuli.

Lauantaina oli Laukaassa aussien rotumestaruustoko. Rivan kanssa lähdettiin mukaan kannatuksen vuoksi, mutta loppujen lopuksi tulos ylitti kaikki odotukset, alokasluokan voitto ykköstuloksella! Tuomarina Riikka Pulliainen.

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 8,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 10

Yhteensä 184 p. ja kunniapalkinto

PAHA3 Kouvolassa, ei tulosta. Kaksi maalimiestä (ensimmäinen ja viimeinen, ilmaisut erinomainen ja erittäin hyvä), kaksi esinettä, tottis 82.

Tänään piti olla Rivan kanssa jälki2-koe, mutta eilen illalla kokeen järjestäjät soittivat että koe on peruttu helteen takia. Lämpötila on viime päivinä ollut jo aamutuimaan kahdenkympin tienoilla ja päivällä hiponut kolmeakymmentä niin ihan hyvä päätös.

Ensi viikonloppuna olisi sitten haku3-koe, toivotaan että silloin lämpötilat on siedettävät ja päästään hommiin.

Milloinkahan sitä oppisi ohjaamaan voittajaluokan hakukoiraa? Tällä kertaa juoksutin koiraa kymmenen minuuttia (eli puolet etsintäajasta) ekaa sataa metriä alueesta ja niinhän siinä kävi että loppui sekä aika että koiran usko, keskeytin ja tuomari totesi että ellen olisi itse älynnyt hän olisi sen pian tehnyt. Riva on silleen aika nöyrä koira että jos mä lähetän niin sehän juoksee, tämä oli vielä pahempi esimerkki siitä kuin viime syksyn piirinmestaruuskoe. Tuomari (Hannele Lummeranta) totesi vaan että koira liikkui tosi hyvin, kyllä se olisi sen hajun saanut jos siellä alussa olisi maalimies ollut, olisit vaan edennyt reilusti.

Pienenä lohdutuksena se että kovin hyvin ei mennyt muillakaan, ettei oltu ainoa joka epäonnistui. Kahdestatoista koirasta kaksi voittajaluokan koiraa ja yksi alokasluokasta teki tuloksen. Alueella ei tuullut lainkaan ja ekan 70-80 metrin jälkeen koira sai juosta rinnettä ylös-alas molemmin puolin.

Mentiin kuitenkin esineruutuun ja tottikseen. Esineruudusta kaksi esinettä, Riva otti ensin takanurkasta esineen ja palauttaessaan sitä sai hajun ihan pari metriä etureunasta olleesta esineestä, tiputti ekan esineen, tarkasti jaa täällä on toinenkin ja toi sitten ensimmäisen. Noukki sen etuesineen ongelmitta mutta sen jälkeen alkoi jumittaa oikeaan etunurkkaan ja kolmas esine jäi jonnekin sinne alueen keskelle. Pisteitä 21, työskentelystä lähti pisteitä sen kahden esineen säädön takia ja kun ei loppua kohden enää ollut ohjattavissa.

Tottiksesta 82 pistettä, joka oli ihan ok huomioiden miten vähän viime aikoina on treenattu. Seuraaminen ei ollut niin kauheaa kuin olisi voinut, pikkuisen ekalla suoralla ja henkilöryhmän kaarroksissa oli väljyyttä, mutta ei edistänyt niin paljon kuin välillä, piti ihan hyvän kontaktin ja istumiset oli nopeat. Siitä kuitenkin vaan hyvä. Pysähdysliikkeet kaikki oikein Ihan pienet avut istumisessa ja seisomisessa ja pitkästä aikaa seuraamisessa lievät salmekädet, joita tuomari ei kuitenkaan noteerannut vaikka muutamlle muulle huomautti kehoavuista. Ekassa luoksetulossa tuli vauhdilla mutta himmasi ja jäi istumaan n. 1,5 m päähän, lisäkäskyllä korjasi lähemmäs eikä tuomari ilmeisesti huomannut käskyä, ei ainakaan maininnut arvostelussa. Seisomisessa luoksetulossakin jäi pikkuisen tavallista kauemmas, mutta ei yhtä paljon kuin ekassa. Noudot muuten ok, mutta tuomarin mielestä olisi saanut palauttaa nopeammin tasamaanoudossa ja a-esteellä. Ennakoi myös kaikissa luovutuksen jälkeisen sivullesiirtymisen, mutta siitä tuomari ei huomauttanut. Eteenmeno oli ihan täysi pummi, käskystä eteni vajaa kymmenen metriä ja kääntyi katsomaan että niin mitä mun pitikään tehdä. En älynnyt itsekään antaa uutta käskyä, jos olisi sillä lähtenyt uudelleen etenemään. Paikallaolo ok. Tuomari ei niistä huomauttanut, mutta omasta mielestä myös muutama sivullesiirtyminen jäi himpun vajaaksi. Esineissä ja tottiksessa tuomarina Reima Nuutinen.

Vaikka Riva hakuradalla juoksi enemmän kuin laki salli niin hyvin jaksoi vielä esineet ja tottiksen, eli ei mitään kokonaishyytymää.