Lauantaina lähdettiin sitten Bardin kanssa kokeilemaan mihin rahkeet riittää, jälkikokeeseen Mikkeliin.

Kokeessa oli kuusi koiraa ja tottis ensimmäisenä, me osuttiin toiseen tottispariin.  Ilmoittautumisessa kun kättelin tuomaria Bardi nousi sivulta ja kävi nuuhkaisemassa, mutta tuomari ei siitä huomauttanut. Ensiksi paikallaoloon. Bardi jäi sivulla aika taakse ja ekan käskyn jälkeen en nähnyt että menikö se maahan kokonaan vai ei ja annoin toisen käskyn. Kuulin kun se vinkui jossain vaiheessa ja tuomari kertoi että oli käynyt istumassa, sitten mennyt takaisin maahan ja ryöminyt lähemmäs… Kun tottispari teki tasamaanoutoa, käski tuomari sitten kytkemään koiran kun oli edennyt sen verran pitkälle.

Seuraamisesta arvosanaksi erinomainen , ihan ansaitusti. Bardi piti paikkansa ja kontaktin, pysyi riittävän tiiviinä eikä käännöksissäkään tullut törmäyksiä tai kaarroksia. Ekaan paukkuun pieni korvan heilautus, ei muuta reaktiota. Henkilöryhmässä pieni kauneusvirhe, eli ei istunut heti kun piti mielistellä ihmistä jonka viereen oli pysähdytty. Liikkeestä istumisessa annoin käsiavun, mutta jäi siitä huolimatta seisomaan. Tuomari ei huomauttanut käsiavusta, joko ei nähnyt tai sitten ei viitsinyt kun liike muutenkin meni puutteelliseksi. Tässä voi sitten jossitella että jos en olisi viikolla keksinyt ottaa sitä seisomista… Liikkeestä maahanmeno ok, luoksetulo olisi voinut olla pikkuisen vauhdikkaampi. Tasamaanouto oli vähän hidas, mennen tullen ravilla ja mietti pienen hetken että tämähän ei olekaan oma kapula ennen kuin otti. Luovutuksessa jäi kauas ja sen jälkeen sivulletulo oli jo hieman vaikeaa. Tässä alkoi nähdä että sitä pikkuisen jännitti koko homma, kun monta liikettä peräkkäin eikä missään välissä vapautusta ja palkkaa. Hyppynoudossa huono heitto, vähän vinoon, hyppäsi mennessä mutta kiersi takaisinpäin ja jäi kapulan kanssa seisomaan mun eteen, lisäkäskyllä sitten tuli vähän lähemmäs ja istui. A-esteelläkin huono heitto, ei kunnolla harjan yli vaan esteen sivusta, ei kuitenkaan jäänyt näkyviin esteen takana. Bardi suoritti esteen mennen, mutta kiersi taas palatessa ja luovutti seisoen. Tässä kohtaan sivulletulo vaati jo useamman lisäkäskyn. Loppu kuitenkin häämötti jo, eli eteenmeno. Lähti ok, kymmenen metrin kohdalla hoksasi ettei pallo lentänytkään, teki kiepin mutta onneksi jatkoi etenemistä joskin hitaammin ja epävarmemmin. Maahanmeno ok. Yhteensä 62 pistettä.

Vaatimattomasta pistesaaliista huolimatta olin varsin tyytyväinen, homma pysyi kasassa paremmin kuin se olisi voinut. Vaikka epävarmuus loppua kohti kasvoi, se ei hyytynyt kokonaan ja kun otetaan huomioon treenimäärät niin epävarmemmatkin liikkeet onnistui kohtuullisesti. Suorituksessa ei ollut mitään semmoista mitä lisätreeni ja kokemus ei korjaisi. Selvästi pitää harjoitella myös liikkeiden välisiä siirtymiä ja Bardin kanssa voisi kokeilla takaperinketjuttaa ja sillä luoda suorituskestävyyttä.

Seuraavana esineruutuun. Ruutu oli ihan perusmetsämaastossa, suht hyvä näkyvyys koko ruutuun ja tuuli oikealta työskentelysivuun nähden. Lähetin sitten ruudun vasemmasta reunasta, Bardi eteni omaan tyyliinsä ruudun takarajalle ja seurasi sitten sitä oikeaan takanurkkaan. Siellä se sitten jäi pyörimään yhteen kohtaan ja ajattelin että se yrittää paikantaa ja kun se kesti, huikkasin “Tuo” siltä varalta että se epäröi vieraan hajuisen esineen nostamista. Esinettä siellä ei kuitenkaan ollut, vaan tuomari kertoi että oli pyöriessään kusaissut, siitä muutama työskentelypiste pois. Lopulta kutsuin sen pois ja lähetin uudestaan muutaman metrin päästä vasemmasta reunasta ja tästä se sitten ihan muutaman metrin päästä nosti hanskamytyn, näin kun se otti hajun ja paikallisti ja toi ihan ilman mitään lisäapuja . Ruudusta 27 pistettä.

Viimeisenä oli sitten vuorossa jälki, arvonnassa saimme numeron 2. Ykkösjälki olisi ollut samassa paikassa kuin Rivan jälki oli kun oltiin sen kanssa viime vuonna Mikkelissä Jäljennosto oli melkoisen epämääräinen, ensin Bardi ei irtautunut, sitten nosti jäljen ja ihan oikean suuntaan vieläpä mutta melkein saman tien kun läksin sen perään janalta, ehkä 15-20 metriä, se heitti ylimäärisen lenkin ja kiersi uudestaan janan kautta. Ensimmäiset 100-150 metriä oli melkoista siksakkaamista ja mietin oltiinko olleenkaan oikeilla jäljillä. Eka kulmakin taisi mennä siinä pyöriessä ja ihmetellessä, noustiin pienen nyppylän yli aukolle ja täällä yks kaks tunsin että Bardi lähti kunnolla imemään jäljelle. Heti kohta sen jälkeen bongasin ekan kapulan, Bardi merkkasi sen vain pikaisella tökkäyksellä. Matka jatkui ja pariin otteeseen tunsin jälkiliinassa pienen löystymisen ja yritin katsella jalkoihini että oliko ne kapuloita, mutta enempää en bongannut ennen kuin tultiin metsästä tien laitaan ja siitä Bardi löysi kapulan, se ei kuitenkaan ollut kuutonen. Ei  oikein päästy tästä mihinkään suuntaan eteenpäin, joten totesin että eiköhän se ollut siinä ja palattiin autolle. Ajattelin että pitää kysäistä ratamestarilta että miten se jälki oikein kulki, mutta unohdin sitten. Eli saaliina epämääräinen jana ja kaksi kapulaa, pisteitä niillä 72. Jäljen alkupäässä olin jo valmis keskeyttämään kun tuntui niin epämääräiseltä, mutta sitten kun Bardi oikeasti alkoi jäljestää niin kyllä se näytti että se osaa. Jäljennostoja janalta pitää treenata että saadaan varmuutta sekä esineilmaisut varmemmiksi. Eikä pahitteeksi olisi varmasti ajaa sillä aina silloin tällöin vieraan tekemiä jälkiä, niitäkään ei kovin montaa ole ennestään takana.

Loppupisteet vaatimattomat 161, mutta eiköhän me treenailla vähän lisää ja katsotaan jos syksymmällä kokeiltaisiin uudelleen.

Koe loppui jo puoli kahden aikoihin, joten otin molempien poikien kanssa  sitten vielä pienet tottistreenit mikkeliläisten kentällä ennen kotiinlähtöä. Odoteltuaan vuoroaan autossa Riva oli hieman ylivireessä, mutta pysyi kutenkin nahoissaan. Ja vaikka oli tehnyt jo kolme osiota, Bardi tuli uudestaan kentälle ihan halukkaasti ja touhusi iloisesti.