Lauantaina otin Maaningalla kokeen jälkeen pikkuisen tottista, seuraamista, noudot ja esteet sekä eteenmenon. Ei ongelmia, seuraaminenkin tällä kertaa kelvollista.

Sunnuntaina pitkästä aikaa pienesine-etsintää. Ekalla yrityksellä sinkaisi ruudun yli, pienellä muistutuksella sitten alkoi pysyä ruudussa ja esine löytyi. Luovutus ok, mutta voisi olla rauhallisempi, pyörittelee esinettä suussa ja pelottaa että joskus se vielä nielaiseen jonkun niistä.

Eli Bardin kanssa toista kertaa jälkikokeessa, paikkana Maaninka. Tuomarina oli sekä maastossa että tottiksessa Markku Korhonen, tarkka tuomari jolta ei irtopisteitä herunut mutta jonka ote oli sellainen leppoisan savolainen.

Ensin maastoon, meille alokasluokan koirista viimeinen lähtönumero. Janalla pieniä käynnistymisvaikeuksia, mutta kun päästiin Bardin kanssa samalle aaltopituudelle niin jälki nousi ihan ihan ok. 33 pistettä janalta. Alkuhuumassa koira meni kahdesta kepistä yli, mä bongasin yhden ja luulen että kakkoskeppi jäi sitten multakin maastoon. Kolme seuraavaa keppiä malttoi Bardikin jo ilmaista ja kehuttaessa nosti ne mulle käteen , kuutoskepistä meni yli mutta mä bongasin sen ja jäin odottamaan että Bardi tuli takaisin ja nosti senkin. Aikaa olisi vielä ollut mutta en jäänyt säätämään vaan mentiin palauttamaan löydetyt kepit.

Seuraavaksi esineruutuun, jossa siinäkin pieniä käynnistymisvaikeuksia, mutta kun Bardi alkoi hommiin niin alueen etuosasta nousi sukka pikavauhtia, 27 pistettä.

Tottis levähti sitten aika totaalisesti Bardi otti heti alkuun jostain painetta ja se heijastui sitten läpi suorituksen. Jos nyt jotain hyvää siitä yrittää etsiä niin se pysyi paineista huolimatta kentällä ja yritti tehdä, rahkeet vaan ei riittänyt sellaisiin suorituksiin että pisteitä olisi saatu… Itselle jäi tosi paha mieli siitä että vein koiran tilanteeseen johon se ei ollut valmis enkä sitten siinä koetilanteessa osannut sitä juurikaan auttaa. Jos olisi hoksottimet pelannut niin olisi antanut piut paut koesäännölle ja kehunut ja muuten yrittänyt vapauttaa koiraa liikkeiden välillä ihan reilusti, “hillityn kehumisen” sijaan.

Kokoeen jälkeen käytiin sitten vielä kentällä hömpöttämässä ja ottamassa noudot ja esteet, ettei jäänyt pelkästään ikävää muistikuvaa. Eläinkokeet on nyt kuitenkin tehty, tänä syksynä ei enää kokeisiin pyritä vaan treenaillaan talven yli ja katsotaan sitten ensi kesänä uudestaan.

…ainakaan kun ohjaaja tekee parhaansa sabotoidakseen koiransa työskentelyn, tuumaa Riva.

Pistotin siis ihan miten sattui ja koirahan juoksi kiltisti. Toisesta maalimiehestä (vasemmalla) koira oli varmaan hajulla jo useamman piston ajan ja minä lähetin sitä oikealle puolelle ja ihmettelin kun ei se tahtonut upota sinne. Siinä jos olisin tajunnut ja antanut koiran ottaa sen maalimiehen kauempaa, niin olisi jäänyt monta turhaa pistoa juoksuttamatta ja aikaakin olisi jäänyt viimeiselle enemmän. Loppupäästä sitten kieli roikkui jo sen verran pitkällä ettei nenä toiminut parhalla tavalla ja maapiilosta mentiin yli. Mutta ilmaisut, varsinkin toinen, oli hyvät. Ekasta 9 ja toisesta 10 pistettä. Henkilöetsinnästä yhteensä 117.

Mentiin kuitenkin tottikseen ja esineruutuun. Vaikka palautumisaikaa ei jäänyt kovin paljon niin hyvin riitti intoa vielä tottiksessakin. Itseasiassa vähän turhankin paljon, seuraamisessa edisti ihan törkeästi. Siitä vain tyydyttävä. Lisäksi maahanmenossa jäi istumaan eli se meni puutteelliseksi ja tasamaanoudossa varasti sumeilematta eli siitäkin puutteellinen. Kaikesta muusta sitten tulikin erinomaista ja pisteet 80. Eikä reagoinut paukkuihin seuraamisessa

Esineruutu sitten meni vähän humputellessa, yksi esine nousi. Jäin itsekin vähän tyhmästi lähettelemään rinteessä olleen ruudun yläreunaan, tuuli tuli alarinteestä eli periaatteessa tuulen alla olisi pitänyt saada hajua mutta käytännössä tiheähkössä aluskasvillisuudessa ei tainnut paljon liikkua, pisteitä 14.

Vaikkei tulosta tullutkaan niin palkintokassi saatiin kuitenkin ja puruluiden ja herkkutikkujen lisäksi sieltä löytyi jotain Rivan mielestä vielä ihanampaa. Oma lehmä.

Nähtiin Mian kanssa Viihdekeskuksen parkkiksella aamusta.

Rivalle paukut seuraamisessa, nyt vain juuri ja juuri havaittava reaktio paukkuihin Sitten juoksusta seisominen pienellä käsiavulla, ok. Jotain pitäisi kuitenkin keksiä siihen liikkeelle lähtöön, Riva singahtaa turhan pajon eteen ja loikkii. Juoksusta maahanmenossa ekaksi väärä asento (istui), uusinnalla ok. Istuminen ok. Lisäksi kokeilin liikkeellelähdön ennakointiin sitä että käsky ja palkka selän takaa kun pysyi hetkumatta.

Bardin kanssa yhden ihmisen henkilöryhmää, liikkeestä istuminen, joka ok, ja maahanmeno, jossa ensin tarjosi istumista, sitten ok. Lisäksi laitoin sen hetkeksi paikallaoloon kun juteltiin Mian kanssa.

Eteenmeno olisi pitänyt ottaa molempien kanssa mutta jäipä tekemättä.

Perjantaina Rivan kanssa vähän seuraamista paikkaan huomiota kiinnittäen, juoksusta seisomista ja maahanmenoa sekä eteenmeno ja paikallaolo. Ei nyt muistu kovin tarkasti enää mieleen, mutta pysähdykset meni oikein, eteenmeno oli suora ja vauhdikas ja paikallaolo rauhallinen.

Bardikin teki vähän seuraamista, liikkeestä istumisen, noudon vieraalla kapulalla ja paikallaolon. Pikkuisen reagoi ympäröivään häiriöön, mutta ei pahasti. Nyt ei miettinyt vieraalla kapulalla vaan otti sen heti, mutta luovutus olisi jäänyt kauas ilman apua. Istumisessa annoin käsiavun kun ei vähään aikaan ole otettu. Paikallaolossa alussa pientä säätöä, mutta pysyi sitten. Leikki taas kivasti lampaankarvamötköllään.

Lauantaina kokeiltiin Pipan jumppajuttuja, joiden tarkoituksena on kehittää takaosan käyttöä ja yleistä kropanhallintaa. Pienen yrittämisen jälkeen Riva selvitti peruuttamisen kujassa ihan kivasti, Bardi oli vähän tahkeampi. Kumpikin oli melkoisen kankea pyörittää serpentiiniä tötteröiden ympärillä ja toinen suunta selvästi huonompi vielä kummallakin. Sivulletuloharjoitukset tötteröiden ohjaamana oli tosi hyvä harjoitus, ensimmäisillä kerroilla tahtoivat kompuroida keiloihin, mutta muutaman yrityksen jälkeen saatiin siistit suoritukset. Pipa on käsittääkseni kirjoittamassa noista juttua Canikseen, että sieltä voitte lukea tarkemmat selostukset mitä missäkin pitää tehdä. Lisäksi molemmat teki paikallaolot, Riva on nyt hyvässä tilassa siinä, levollinen mutta valpas ja Bardikin parantaa.

En nyt muista minä päivänä, mutta Bardi pääsi myös mukaan verstaskierrokselle. Valitsin mukaan Bardin, koska sille tekee kaikenlaiset uudet kokemukset hyvää, Rivasta tiedän ettei sillä ole mitään ongelmia liikkua vastaavissa olosuhteissa. Kuljettiin siis erilaisissa rappusissa (ritilät, puu, liukkaat, hämärät),  alustoilla jne. Heittelin sille muutamissa kohdissa myös nameja lattialle että se joutui niitä etsiessään pujottelemaan ahtaisiin rakoihin, ryömimään esteiden alta jne.