Ei yritetty mitään maailmaamullistavaa, samaa perusrassausta kuin viime aikoina. Viime viikonlopun paimennukset jäi kirjaamatta, joten tässä jälkikäteen.

Viime lauantaina Hannan kanssa, hain Rivan kanssa ensin lampaat pienempään aitaukseen. Eka yritys ei ihan onnistunut, joko se leikkasi sisään tai oli liian paljon vauhtia nostossa vaikka etäisyyttä olisikin ollut riittävästi. Tajusin sitten ottaa aidanvierustalla vähän kaaria ja suunnanvaihdoksia niin että annoin Rivan nostaa lampaat liikkeelle, sitten maahan ja siitä kunnon kaarella eteen pysäyttämään, nosto päinvastaiseen suuntaan, maahan jne. Pystyin siinä itse paremmin kontrolloimaan että Riva teki kunnon kaaret, pysähtyi heti käskystä ja lampaat rauhoittuivat kun huomasivat etteivät pääse karkuun mutta koira ei ryysää. Siitä kuljetettiin sitten pienempään aitaukseen. Hannan otettua omillaan otin Rivan toiselle kierrokselle pienempään aitaukseen. Alun hommat oli sopivasti purkanut pahimmat höyryt ja se teki tosi hyvin. Nätin kaarrokset ja hidasti omatoimisesti antaen lampaille aikaa väistää kun se meni aidan ja eläinten väliin. Saatiin eläimet jopa rauhoitettua meidän väliin, kuljetusta ei tuossa pikkuaitauksessa mahdu tekemään. Mutta siis Riva malttoi mielensä eikä painanut liikaa jolloin porukka olisi hajonnut väistäessään mua. Hyvää harjoitusta himmensi se että illalla Riva ontui taas, Cartrophen-kuurista on puolisen vuotta

Tänään kävin yksin treenaamassa, katsotaan miten jalka kestää tällä kertaa. Viikolla Riva on saanut liikkua liki vapaasti eikä ole ontunut. Jätettiin kuitenkin avoimella laitumella hommat väliin ja tehtiin vain pikkuaitauksessa. Kaaria molempiin suuntiin ja vauhdin säätelyä, kyllä se osaa ja pystyy kun vaaditaan. Harjoituksen lopuksi avasin aidan ja Riva sai poispäinajona  työntää ne isommalle laitumelle, eivät meinanneet ensin hoksata että edessä on avoin reitti.

Oltiin Hannan kanssa reippaita ja käytiin paimentamassa molempina päivinä aamutuimaan, ennen kuumuutta ja sadetta. Rajattiin tilapäisellä aidalla vähän pienempi alue nurkkaan.

Rivalla meni aika lailla samalla tavalla molempina päivinä, alkuun vähän kierroksissa, mikä näkyi vinkumisena ja pysähdyksistä lipsumisena. Hetken päästä sitten löydettiin parempi asenne ja homma sujui paremmin. Tehtiin pieniä kuljetuksia aidan vartta pitkin niin että yritin huolehtia että menee kaarella kunnolla ulos ja lähestymisissä hidastaa antaen eläimille aikaa lähteä liikkeelle rauhallisesti. Saatiin onnistumisia, mutta sitten meni vähän pitkäksi ja olin juuri ehtinyt sanoa Hannalle että ei ole nyt yhtään väkyttänyt vastaan niinkuin joskus pahimmillaan, niin eikös se putkahtanut taas pintaan. Olisi pitänyt lopettaa tai pitää tauko aiemmin. Kokeiltiin myös pieniä tasapainopätkiä, mutta tila oli vähän liian pieni siihen. Riva olisi pitänyt pysäyttää heti tasapainoon, eikä antaa sen lähestyä yhtään, sillä lampaat väistää sen verran paljon ihmistäkin että pari metriä kohti kuljettuaan lähtivät hajoamaan kun mulla ei ollut tilaa kulkea edeltä pois tieltä.

Sunnuntaina Bardikin pääsi mukaan, tämä oli sille eka kerta lampailla tänä vuonna. Blondi oli varsin pätevä, se oli koko ajan hyvin mukana eikä jättänyt kesken niinkuin joskus. Lisäksi ohjaus meni perille paremmin kuin mitä ennen on tuntunut, totteli maahankäskyt ja vaihtoi suuntaa ja vieläpä meni vaikeampaan suuntaankin (vastapäivään).

Pässipojat tuli kesätöihin juhannusviikolla, mutta kun olin juhannuksen Kannuksessa ja viime viikolla oli taas kovia helteitä niin vasta tänään päästiin Rivan kanssa ottamaan vähän tuntumaa. Pässit väistää ihmistä ja ottavat koiran paineen reilun matkan päästä, mutta eivät ole mitään päättömästi ryntäileviä eli meille vallan passeleita.

Riva näytti että kyllä aussiekin osaa tehdä isoa kaarta ja pitää etäisyyttä, kun vaan itse olen tarkkana että se lähtee oikein niin pääsi hienosti kiertämään pässien taakse ja pysähtyi siellä kuuliaisesti. Käskyllä sitten eteni ja toi pässejä pienen matkaa mun perässä. Otettiin muutaman kerran molempiin suuntiin ja lopetettiin paikkaan johon olin vienyt pässeille rehut valmiiksi. Riva maahan toiselle puolelle sellaiselle etäisyydelle että pässit tiesivät sen olevan paikalla, mutta eivät liikkuneet ja minä toisella puolella.

Heinä on paikoitellen niin pitkää että koiraa tai lampaita ei näe ihan koko ajan ja muutaman kerran vähän jännitti että mistä se koira ilmestyy, mutta hienosti meni siellä missä kuuluikin. Ehkä paras aloitus treenikaudelle pitkään aikaan.

Juhannus vietettiin Kannuksessa koiramaisissa merkeissä, Hansu oli kutsunut taas porukkaa leireilemään.

Paikalle saavuttiin tostai-iltana ja perjantaina sitten treenailemaan. Bardin kanssa vähän tottista, Riva pyörähti pyöröaitauksessa lampailla ja koetettiin samaa kuin viimeksikin, pieniä onnistumisia. Sen lisäksi Rivalle lyhyt jälki pellolle, vanheni reilu 2,5 tuntia, ei kapuloita, mutta kulmissa nameja. Kulmia oli kaksi terävää ja kaksi ysikymppistä, terävät on selvästi vielä vaikeita.

Lauantaina mentiin hakumetsään, Rivalle visii maalimiestä, ekoilla lyhyt haukun aloitus, suorapalkka, ilmaisu kunnes tulin paikalle ja vähän pidempi haukun aloitus. Nelonen olisi jäänyt metsään jos olisi kokeissa oltu, teki sinne mun mielestä ihan ok piston ja oli maalimiehenkin mukaan mennyt n. 10 metrin päästä mutta ei saanut hajua, keli oli kyllä tosi seisova, ei minkäänlaista tuulta. Nyt tietysti uusin piston ja maalimies saatiin ylös mutta kokeessa tuskin olisin sitä tehnyt. Ilmaisu ei ollut täydellinen mutta ihan ok, plussana ei nyt vilkuillut mua kun kävelin paikalle. Viimeinen olikin sitten ihan helppo ja ilmaisu kuulosti paremmalta.

Bardille oli ennen hakutreenejä tehty pieni jälki, ehkä vähän reilu 300 metriä, pellolle, vanheni pari tuntia. Kulmissa muutamia nameja ja päässä yksi keppi. Oli ihan ennätystakkuista menoa, aloituksessa sääti pitkän aikaa ennen kuin päästiin liikkeelle, kolmesta kulmasta vain yksi oli kohtuullisen siisti, kahdessa muussa heitti lenkkiä mutta tuntui ettei edes yrittänyt kunnolla etsiä jäljen jatkoa, välillä suorillakin saattoi tulla katko ajamiseen. Viimeisen kulman jälkeen ei meinannut hommasta tulla enää mitään, oli kyllä jo melko kuumissaan ja läähättikin. Laskin sen lopulta irti ja läksin itse kävelemään eteenpäin kunnes bongasin kapulan ja Bardi lopulta nosti sen mulle, pääsin sitten siitä vähän kehumaan. Tanja totesi mun ansaitsevan kymmenen pistettä hermojen hallinnasta mutta lähellä kyllä oli ettei hermo mennyt, oli se niin surkeaa räpellystä.

Sunnuntaina pikkuisen tottista, ampuminen Rivan ollessa paikallaolossa. Kuuli kyllä paukut, katsoi skarppina ampujan suuntaan mutta ei muuta ja jatkoi paikallaoloa rauhallisena sen jälkeenkin. Käytiin myös pikaisesti lampailla, nyt vähän isommalla alueella. Jatkoin samaa rassailua kuin pyöröaitauksessa ja meni yllättävänkin hyvin. Riva yritti vähän väkyttää vastaan mutta sain sen kuitenkin lähtemään rauhallisemmin kaarille ja kuljetuksissa se ei painanut eläimiä mun jalkoihin.

Täytyy tunnustaa etten ole perehtynyt miten nämä sijoitukset lasketaan, mutta sijalle 14 ollaan vaakkujen kanssa päästy. Ja Riva saa kuvansa Aussie Timesiin