Viileämmän päivän päätteeksi käytiin Rivan kanssa ekan kerran kokeilemassa pässipoikia. Niitä ei siis ole paimennettu sen jälkeen kun tulivat tänne eikä kovin paljon ennen sitäkään. Varmuuden vuoksi Riva oli pitkässä liinassa, en halunnut mitään katastrofeja jos pässit osoittautuisivat kovin villeiksi.

Loppujen lopuksi pässit käyttäytyivät ihan järkevästi. Kun koira piti etäisyyden sopivana ja liikkui rauhallisesti, ne kulkivat ihan nätisti kävelleen. Jos koira liikkui äkkinäisesti tai painoi liikaa, ottivat muutaman kymmenen metrin spurtin ja sitten kun huomasivat ettei koira enää painosta, pysähtyivät odottamaan että mitä seuraavaksi. Rivakin oli pitkästä tauosta huolimatta ihan hyvän tuntuinen, kuunteli ja kierrokset pysyi kurissa, luki eläimiä ja yleisesti ottaen teki hommaa enemmän päällä kuin jaloilla.

Iskän loma on ohi, joten rakennusprojekti rauhoittuu ainakin vähän ja Sabakin palasi jo Italiaan. Eli elämä palailee jonkinlaiseen normaaliuteen, vaikka muutama ilta viikossa kuluukin koulunpenkkiä kuluttaen. Ehkä tässä saa aikaiseksi touhuta koirienkin kanssa jotain.

Bardi pääsikin jo sunnuntaiaamuna paimentamaan, mentiin Kaisan kanssa reippaina heti aamusta treenaamaan. Alussa oli Bardin kanssa homma vähän hakusessa, sähläsin itse blokaten sen muutaman kerran tehokkaasti juuri siitä suunnasta jonne yritin saada sitä menemään ja lisäksi jätin alkuun Bardille pantaan lyhyen liinan, joka sitten kuitenkin oli jaloissa ja aiheutti tarpeettomia nykäyksiä pannasta. Kun otin liinan pois ja keskityin omiin toimiini paremmin niin saatiin muutama kuljetuspätkäkin aidanviertä. Lisäksi työstettiin sitä että saisin Bardin menemään kunnolla vastapäivään ja menihän se kun saatiin tanssiaskeleet kohdalleen.

Lampaat alkaisi olla villoissaan eli kohtapuoliin voisi ruveta kerintähommiin jos vaan kerkeäisi. Jos vaikka Riva pääsisi kerintäapulaiseksi “oikeisiin” töihin

Kaksi viikkoa kerkesi kulua Kiteen kisoista ennen kuin ennätettiin taas kotosalla treenaamaan lampaille. Ja huomasi että Riva oli ehtinyt vähän kerätä kierroksia. Lampaatkin oli taas tosi liukkaita.

Kahteen kertaan piti ottaa uusiksi ennen kuin saatiin lampaat alanurkasta ylös pikkuaitaukseen. Nosto sinänsä meni joka kerta ihan siististi, mutta sen jälkeen hävisi korvat ja vauhti kiihtyi liikaa. Lopulta sain karjuttua sen hidastamaan sen verran kriittisellä hetkellä ettei levhtänyt.

Pikkuaitauksessa yritettiin taas samaa kuin parilla edellisellä kerralla, rauhallisia lähestymisiä aidan vartta ja lampaat liikkeelle aidassa pitäen. Nyt vaan ei sitä hidastusvaihdetta meinannut löytyä koirasta millään ja lampaatkiin liikkuvaisina, joten meni vähän tempoilevaksi. Eli ajoa ei saatu kuin muutamia metrejä kerrallaan ja sitten piti jo käydä edessä pysäyttämässä. Tänään tavallisuudesta poiketen jostain syystä vastapäivä tuntui olevan se helpompi suunta. Ihan lopussa muutama rauhallisempi pätkä, kun koira alkoi olla jo niin kuumissaan.

Kerran säikähdin jo pahasti kun yks kaks yhden käännöksen jälkeen näin kun Riva pomppasi pari askelta toinen takajalka ihan ilmassa. Pysäytin sen ja katsottiin niin ihan kävellen otti kyllä jalalle ok ja loppu treenikin ihan neljälä jalalla. Anna sanoi että oli käännöksessä ihan ulahtanut että jotain jalkaan kuitenkin sattui. Pitää vähän seurailla. Heinä on tuossa kohtaa aika pitkänä, olisiko takertunut jotenkin siihen kääntyessään ja jotenkin kompuroinut…

Lyhyt versio, pidempi meriselitys myöhemmin. Kotimatkan fiiliksiä voisi kuvailla lähinnä sanoilla itkisinkö onnesta, tällä kertaa ei tullut kisamorkkista mikä aiempina vuosina on iskenyt. Päin vastoin, viikonloppua leimasi hieno flow ja tunne siitä että nyt lopultakin tehtiin Rivan kanssa oikeasti yhteistyötä. Neljään päivään mahtui kymmenen kisalähtöä, kahdeksan Rivan ja kaksi Bardin kanssa. Tuloksena läjä palkintonauhoja, enimmäkseen niitä vihreitä (=hyväksytty tulos) ja muutama komea ruusukekin. Tuomareina olivat vuoropäivin Robyn Johnson-Garret (Temptation) ja Russ Ford (Aggieland’s).

Rivalle molemmilta tuomareilta hyväksytty tulos Advanced luokassa lampailla ja Started luokassa naudoilla, ja näin ollen tittelit ATDs ja STDc. Lisäksi saatiin yksi tulos Open luokassa ankoilla ja se yhdessä kesäkuisen tuloksen kanssa tuotti tittelin OTDd. Lisäksi käytiin koittamassa Advanced luokassa ankkoja, mutta siellä jäätiin vielä ilman tulosta, ankat oli hankalia eikä kokemus ja koulutustaso ihan riittänyt vaan aika loppui kesken radan. Ja viimeisenä mentiin Open-luokkaan naudoille ja saatiin sieltä hyväksytty tulos! Sen lähdön jälkeen fiilis oli aika käsittämätön; Riva on eläissään paimentanut nautoja neljä kertaa ja niistä kolme on ollut kisalähtöjä ja jokaisesta hyväksytty tulos. Ja olen itsekin tyytyväinen niihin suorituksiin, ne ei ollut täydellisiä mutta siistejä ja toimivia, eikä mitään tuskaista räpellystä tai tuuripeliä. Kokeen jälkeen Russ Ford tuli vielä kysymään että mistä tämä koira on ja sanoi että hän pitää siitä todella paljon.

Vaihdoin muutaman lammaslähdön Rivalta Bardille ja nahkakin pääsi sitten starttaamaan la ja su. Se teki oman näköisensä radat molemmilla kerroilla, tosin pääsi myös pikkuisen yllättämään ja väläytti että kyllä nahkastakin löytyy ruutia. Ekalta radalta saatiin hyväksytty tulos, toisella kerralla kikkailin itse vähän pisteitä pois kun halusin koulutuksellisesti tehdä tietyt asiat loppuun vaikka vähemmällä säätämisellä olisi saatettu päästä läpi.

Kuten oli sovittu, mentiin vielä uudemman kerran Pialle katsomaan nautoja ennen elokuun koetta. Vähän jännitti, mulla ei ole erityisemmin kokemusta naudoista ja Riva on kuitenkin jo viisivuotias ja vasta nyt pääsee aloittelemaan nautahommia.

Ei se kuitenkaan ollut ollenkaan niin kauheaa kuin pelkäsin, Pian hiehot on tosi kilttejä ja väistävät rauhallisesti sekä ihmistä että koiraa. Eikä lähdetty yrittämään mitään liian kunnianhimoista, pysyttelin itse lähellä, niin että saatoin tarvittaessa auttaa koiraa ja toisaalta varmistaa että se pysyy hanskassa. Etukäteen Pia varoitti että ei saa antaa koiran ajaa liikaa eläimiä takaa päin, koska silloin saattavat mennä päin aitaa, mutta se ei Rivan kanssa ollut mikään ongelma, se pyrki mielellään nimenomaan eteen pysäyttämään. Tosin kantti ei ihan kaikkeen riittänyt, varsinkin kun omistaja sotki ja yritti käskeä koiraansa maahan juoksevan naudan eteen…

Mahdottomalta homma ei kuitenkaan vaikuttanut, Rivalla pysyi korvat päässä eli hallinta ok ja ohjaajakaan ei halvaantunut tai käyttäytynyt muuten päättömästi nautojenkaan keskellä.