Ajelin Hankasalmen raviradalle ottamaan tottista ja tarkoitus oli ampuakin uudessa paikassa. Siellä olikin hevosia (yllättävää raviradalla?) ja ajattelin etten kehtaa ruveta paukuttelemaan, mutta saatiinpa vähän häiriötreeniä. Ehtivät kuitenkin lähteä sillä aikaa kun tein muuta koirien kanssa niin saatiin kuin saatiinkin paukutkin.

Ensin Rivan kanssa seuraamista, paikka ja kontakti ok, mutta muutamissa liikkeellelähdöissä tuli vähän ääntelyä. Tämä on uutta. Pudotin yhdessä kohdassa pallon eteenmenopalkaksi, mutta tehtiin estenoudot sitten siinä välissä. Hyppyesteellä ei mitään ongelmia, hyvät ja varmat hypyt mennen tullen. A-esteen ympärillä oli pidempi heinikko ja kapula meinasi hukua sinne, mutta hetken ihmeteltyään Riva etsi sitten ihan nenällä. Esteen yli paluuta pitää vielä vahvistaa, tulee helposti ohi jos ajautuu yhtään vinoon. Viimeiseksi eteenmeno, hyvä ja vauhdikas, näitä pitäisi treenata vielä paljon eri kentillä.

Bardin pää pyöri häiriöistä kovsti, mutta kun sen otti käskyn alle niin keskittyi ihan ok. Pikkuisen seuraamista ja sitten hypyn ääreen. Ensin muutama hyppy matalan esteen yli edestakaisin, no problems. Sitten este täyteen korkeuteensa ja kepeästi meni nahkiainen yli Muutama toisto niin että heitin lelun esteen yli ja laskin Bardin hyppäämään, sitten muutama kutsuen. Kun niissä ei ollut ongelmia niin kokeilemaan edestakaista hyppyä lelun kanssa, onnistui sekin. Uhkarohkeasti kokeilemaan vielä kapulan kanssa. Ekalla kerralla kiersi palatessaan tai kapula putosi hypätessä, mutta sitten saatiin muutama onnistunut toisto niin että Bardi hyppäsi mennen tullen ja kapulakin pysyi suussa. Palkkasin vapauttamalla leluun, eli ei vaadittu vielä luovutusta, mutta niin se vaan pikkunahka teki elämänsä ekat hyppynoudot.

Kun hevoset oli häipynyt otin vielä kummankin pojan vuorollaan paikallaoloon, siinä paukut ja vapautus syömään. Ei ongelmia paukkujen kanssa kummallakaan.

Pitkästä pitkästä aikaa ammuin pojille iltaruualla, tällä kertaa päätin tehdä sen erikseen kun edellinen kerta päättyi pörinään. Vähän taas eläinkoemeininkiä kun ekaa kertaa tein näin. Käytiin ensin lenkillä niin saivat purkaa enimmät höyryt.

Ensin tulille Riva. Iltaruoka mukaa ja alle vähän seuraamista; pitkää suoraa, yksi hidas kävelypätkä ja pientä häiriötreeniä kääntyillen ruokakupin edessä. No problem, nyt ei ollut samalla tavalla ylivireessä kuin jokunen kerta aiemmin. Paikka ok ja hyvä kontakti. Sitten paikallaoloon ja laitoin ruokakupin muutaman metrin Rivan taakse. Kävelin n. 50 metrin päähän ja ammuin kaksi laukausta. Ainoa reaktio Rivalta oli toisen laukauksen jälkeen kääntää korvaa taaksepäin että “mä tiedän että se ruokakuppi on tuolla ja että kohta sen saa”. Palasin koiran luokse, käskin perusasentoon ja vapautin siitä ruokakupille. Hieno juttu Aiemmin pitkien taukojen jälkeen on pieni reaktio ollut nähtävissä mutta nyt ei tosiaan mitään. Jatkossa pitää ottaa niin että ampumisen jälkeen tehdään välillä liike tai kaksi ennen vapautusta ruokakupille. Sekä tietysti välillä olisi hyvä saada joku muu ampumaan seuraamisen aikana.

Seuraavaksi Bardi, senkin kanssa vähän seuraamista ja yksi liikkeestä maahanmeno ja yksi istuminen. Rappusen reunalla odottava ruokakuppi lauloi seireenilauluaan pikkunahkalle ja heti kun sen vapautti niin se olisi karannut kupille. Käskyn alla teki kuitenkin mallikkaasti töitä. Lopuksi Bardi paikallaoloon ja päädyin siihen että otin ruokakupin mukaani ja kävelin 50 metrin päähän ampumaan. Meinasi karata paikallaolosta, kun ruokameinasi karata ohjaajan matkassa… Palautin sen maahan ja jatkoin uudelleen kauemmas ampumaan, itse laukauksiin ei reagoinut mitenkään. Palasin sitten koiran luokse, vein kupin pari metriä sen taakse, itse koiran viereen ja käsky sivulle ja sitten vapautus syömään. Vaikka ruokakuppi Bardia tuossakin houkutti melkein ylivoimaisesti, niin se oli paljon rauhallisempi kuin silloin kun molemmat koirat on ollut mukana, ei vinkunut lainkaan. Sen kanssa pitää kyllä tehdä nyt noita paikallaoloharjoituksia muutenkin ja keskittyä saamaan mielentila vähän rauhallisemmaksi. Mutta ei sillekään nyt tunnu paukut mikään ongelma olevan.

Pitkästä aikaa ammuin aamuruolla, n. 50 metristä kaksi paukkua. Kummaltakaan ei minkäänlaista reaktiota Monesti tauon jälkeen on pieni sävähdys ollut nähtävissä vaikka syöminen ei olisikaan tauonnut.

Tosin kun ruuat oli melkein syöty, tuli pojille pieni pörähdys keskenään kun Bardi yritti napata ihan Rivan nenän edestä ruokanappulan, aiemminhan moista ei ole näissä tilanteissa tapahtunut mutta aamuruokaa taisi olla sen verran vähemmän että siitä kilpaillessa tunteet kuumeni. Ei se ollut kuin pieni pyörähdys mutta harmillisesti Bardin hammas sen verran oli takertunut Rivan kulmaan että siinä on pieni vekki. Pitää seurata että paraneeko omillaan vai vaatiiko antibiootteja.

Aamulla pojille paukut paikallaolossa, kummallakaan ei mitään ongelmaa sen suhteen.

Sitten otettiin maksimaalinen ilo vähästä päivänvalosta ja tehtiin pitkä metsälenkki. Nyt illalla Riva sitten ontuu sitä viime keväänä vaivannutta jalkaa Kökkö jos se nyt alkaa taas vaivata, kesä ja syksy meni ilman mitään ongelmia vaikka rasitustakin oli.

On taas vierähtänyt pitkä tauko edellisestä ampumakerrasta. Tilanne näyttää kuitenkin hyvältä, ekalla laukauksella pieni sävähdys kummaltakin mutta päät ei noussut eikä syöminen keskeytynyt ja toiseen laukaukseen ei mitään reaktiota.

Illalla sitten muuten samat kuviot mutta ilman paukkuja. Liian harvoin tulee tehtyä pelkkää syöttämistä ilman paukkuja, mutta onneksi ei ole näkynyt mitään merkkejä siitä että koirat negatiivisesti liittäisivät paukkuja tuohon syömistilanteeseen.