Auto on edelleen korjaamolla eli me on jatkettu korpielämää.

Reko on nyt syttynyt leikkimiseen, ilme on hiukan eri kuin vielä vähän aikaa sitten. Kahdenlelun leikissä alkuun pieni nostatus ja kaksi-kolme, enintään neljä, heittoa ja sitten saa syöksyä leluun ja pieni taisteluleikki, jonka saa voittaa ja sitten juostaan vähän lelua kantaen. Välissä on yleensä sitten tehty vähän jotain muuta ja lopuksi vielä pieni leikki. Treenin lopussa ei heitetty lelu jaksa vielä kiinnostaa, joten pieni taistelu ja sitten lelua kantaen.

Riva on treenaillut “merkkiä”, eli sangon kiertämistä. Nyt on selvsäti oivallus tullut että mistä palkka tulee, mutta välillä sitten pitää aina kokeilla riittäisikö jos menen puoliväliin tai metrin päähän merkistä. Olen vaihdellut etäisyyttä ja lähettänyt eri puolilta pihaa ja suurimmaksi osaksi toimii oikein. Tänään eläinkokeiden hengessä tein sitten niin että pysäytin sen merkin taakse ihan seiso-käskyllä, nakkasin patukat molemmille sivuille sen nähden ja vapautin sitten toiselle. Seuraavaksi patukat sivuille ja lähetys merkille. Pari kertaa jouduin pysäyttämään ja kutsumaan takaisin kun yritti oikaista patukalle, mutta sitten meni merkille ihan oikein ja vapautin toiselle patukalle, lukee hyvin elekielestä kumman saa hakea retuutettavaksi. Toko-suuntakäskyjähän se ei vielä osaa.

Bardi on tehnyt namiseuraamista ja leikkinyt, haetaan fiilistä ja pientä säätöä seuraamiseen.

Koirien treenauksen lomassa pistin Kolmen muskettisoturin roolijaon uusiksi. Reko on selvästi nuori D’Artagnan, Riva saa synkän (mutta kaikkien tyttöjen rakastaman) Athoksen roolin, Bardi muistuttaa, jos ei ulkoisesti niin mieleltään, elämän yksinkertaisista iloista nauttivaa Porthosta. Ja hienostuneena Aramiksena viiksiinsä hykertelee Lasse-kissa.

Vaikka arkielämä tällä kokoonpanolla sujuu mutkattomasti, niin treenaaminen on vähän eri asia. En tiedä miten muiden koirat pääsääntöisesti suhtautuvat treenaamiseen, mutta meillä jokaiselle kuuluisi mielestään ekana ja mielellään myös toisena, kolmantena ja viimeisenä treenattavan paikka. Kun kaivaa jotain treenaamiseen viittaavaa esille niin tunku mukaan on vielä kovempi kuin normaalisti ulos lähdettäessä ja vain yhden koiran saaminen ovesta ulos kerrallaan jonkunlainen haaste. Monessa rodussa Riva alkaisi olla jo eläkeläinen ikänsä puolesta ja onhan se nyt jo päätetty että pk-kokeisiin ei enää mennä, mutta en aikonut sitä muuten vielä ihan telakalle laittaa. Bardin kanssa pitäisi treenata jos meinataan vielä kokeissa käydä yrittämässä ja Rekon kanssa pitäisi tehdä kiivaasti pohjatyötä. Ja laiskalle emännälle kolme koiraa on vähän turhan paljon, mutta minkäs teet.

Reko treenaili leikkiä, seuraamista ja perusasentoa nakilla imuttaen, eteenistumista ja maahanmenoa. Eteenistumista on viime päivinä tehty eniten ja siinä kestää jo pikkuisen nostaa käsiä pois ulottuvilta. Olen tehnyt niin että autan sen namilla vetäen istumaan oikeaan paikkaan, palkkaan kummastakin kädestä (ettei lähde kääntymään vinoon). Seuraavaksi lähdetään häivyttämään käsiä sivulle. Seuraamisessa olisi apurista hyötyä, mutta mitä pystyin kurkkimaan niin aika hyvin se pysyy suorassa ja oikeassa kohdassa vaikka vähän kaarrellaan ja kiemurrellaan. Pysähdyksissä istuu automaattisesti ja kestää odottaakin hetken kun kaivan uuden nakin että harjoitus jatkuu. Maahanmenoja kokeiltiin ekan kerran ulkona, kesti hetken ennen kuin muisti. Pitäisi ottaa nyt kaikki asennot (istu, maahan, seiso) kunnolla treeniin.

Riva treenaili merkkiä eli kiertoja, hauskaa tuntui olevan, mutta se varsinainen oivallus tästä vielä puuttuu.

Bardi otti pienet seuraamiset, yritin pitää treenin lyhyenä enkä jäädä junnaamaan sen kanssa. Viimeksi Annan kanssa treenatessa tuli huomio että seuraamista voisi taas vaihteeksi vähvistaa, sen suhteen ei ole aikoihin kovin paljon tehty.

Lauantaina Reko pääsi hengailemaan PEJÄ-kokeeseen, sunnuntaina käytiin vain lenkkeilemässä ja Kiillon laitumella tarkistamassa että kaikki kamppeet on suojassa talveksi. Laitumella olikin hyvä revitellä ja tällä kertaa muistin ottaa kameran mukaan niin sain muutaman kuvankin.

Aamupäivällä Riva myös lopulta päätti että pentu kelpaa leikkikaveriksi, tähän asti on suhtautunut siihen muuten ok muttei ole lähtenyt mukaan pennun leikkikutsuihin. Nyt pyysi itse sitä leikkiin, kunnon leikkikumarrus ja sitten heittäytyi maahan ja antoi pennun loikkia päällään. Lisäksi leikittiin tassuhippaa ja juosta rallatettiin. Bardihan alkoi leikkiä pennun kanssa jo aikaisemmin viikolla.

Rivan isän isä Rodie, Crown Point Red Rodeo Ray, on kuollut. Se sai elää pitkän ja aktiivisen elämän, yli 15 vuotta.

Tänään oli sitten se päivä kun tajuntaan iski se tosiasia että Rivan pk-ura on tässä. Tarkkaan ottaen piirinmestaruuskokeen henkilöetsinnän ensimmäisen sadan metrin kohdalla, meno tuntui alusta alkaen jotenkin kovin tahmealta ja palatessaan pistolta Riva kompuroi polun poikki olleisiin puunjuuriin. Eikä mitenkään pikkuisen horjahtaen vaan ihan kunnolla turvalleen. Koira jolla on aina ollut superhyvä koordinaatio. Näkökyky ei enää riitä oudossa maastossa.

Harkitsin hetken keskeyttäväni siihen, mutta kun koira ei kuitenkaan tuntunut haluttomalta niin ajattelin että kivempi lopettaa löytöön. Loppujen lopuksi maalimiehiä löytyi kaksi ja Pirjo antoi meille vielä melkoisen hyvät pisteet kahdella maalimiehellä, 128 p. Ulkopuolisen silmään meno ei varmaan näyttänytkään mitenkään mahdottoman huonolta, koira kuitenkin irtautui ihan hyvin ja liikkuikin laukalla, mutta oman silmään se ei ollut normaalia Rivaa. Se ei lentänyt mättäiden yli niinkuin ennen vaan liikkui pää koko ajan suht alhaalla ikäänkuin koko ajan tunnustellen seuraavaa askelta.

Olisi hieno kertoa että me tsempattiin, kun mahdollisuus tulokseen vielä oli mutta kun ei eletä satumaailmassa niin ei ole onnellista loppuakaan. Tahmeus jatkui esineruudussa ja esineitä nousi vain yksi, 12 pistettä. Tottiksessa tuli aika paljon yli-innokkuudesta ja viime aikaisesesta treenaamattomuudesta johtuvia virheitä, ääntelyä, ennakointia, liikkeestä maahanmenossa väärä asento ja seisomisessa oli tullut perässä ja pysähtyi vasta mun kääntyessä ja paikallaolon alussa en huomannut että Riva ei istunutkaan perusasennossa vaan käskin sen maahan seisomasta. Tasamaanoudossa kapula lipsahti mun kädestä, heitto oli alamittainen ja Riva varasti ihan törkeästi kapulan perään. Hyppynouto selvitettiin, mutta a-esteellä kapula taas lipsahti ja lensi minne sattui. Sen verran vissiin omat tunteetkin sekaisin kun en ole enää pitkään aikaan tehnyt tuollaisia hutiheittoja. Uusintaheitolla sain sitten kapulan esteen yli, mutta Riva arvioi ponnistuksen väärin ja mäjähti äksänä suoraan päin estettä ja tippui alas. Haki kapulan mutta ei suorittanut paluumatkallakaan estettä. Tottiksesta 65 p.

Itku tuli.