Reko on nyt syttynyt leikkimiseen, ilme on hiukan eri kuin vielä vähän aikaa sitten. Kahdenlelun leikissä alkuun pieni nostatus ja kaksi-kolme, enintään neljä, heittoa ja sitten saa syöksyä leluun ja pieni taisteluleikki, jonka saa voittaa ja sitten juostaan vähän lelua kantaen. Välissä on yleensä sitten tehty vähän jotain muuta ja lopuksi vielä pieni leikki. Treenin lopussa ei heitetty lelu jaksa vielä kiinnostaa, joten pieni taistelu ja sitten lelua kantaen.

Riva on treenaillut “merkkiä”, eli sangon kiertämistä. Nyt on selvsäti oivallus tullut että mistä palkka tulee, mutta välillä sitten pitää aina kokeilla riittäisikö jos menen puoliväliin tai metrin päähän merkistä. Olen vaihdellut etäisyyttä ja lähettänyt eri puolilta pihaa ja suurimmaksi osaksi toimii oikein. Tänään eläinkokeiden hengessä tein sitten niin että pysäytin sen merkin taakse ihan seiso-käskyllä, nakkasin patukat molemmille sivuille sen nähden ja vapautin sitten toiselle. Seuraavaksi patukat sivuille ja lähetys merkille. Pari kertaa jouduin pysäyttämään ja kutsumaan takaisin kun yritti oikaista patukalle, mutta sitten meni merkille ihan oikein ja vapautin toiselle patukalle, lukee hyvin elekielestä kumman saa hakea retuutettavaksi. Toko-suuntakäskyjähän se ei vielä osaa.

Bardi on tehnyt namiseuraamista ja leikkinyt, haetaan fiilistä ja pientä säätöä seuraamiseen.

Vaikka arkielämä tällä kokoonpanolla sujuu mutkattomasti, niin treenaaminen on vähän eri asia. En tiedä miten muiden koirat pääsääntöisesti suhtautuvat treenaamiseen, mutta meillä jokaiselle kuuluisi mielestään ekana ja mielellään myös toisena, kolmantena ja viimeisenä treenattavan paikka. Kun kaivaa jotain treenaamiseen viittaavaa esille niin tunku mukaan on vielä kovempi kuin normaalisti ulos lähdettäessä ja vain yhden koiran saaminen ovesta ulos kerrallaan jonkunlainen haaste. Monessa rodussa Riva alkaisi olla jo eläkeläinen ikänsä puolesta ja onhan se nyt jo päätetty että pk-kokeisiin ei enää mennä, mutta en aikonut sitä muuten vielä ihan telakalle laittaa. Bardin kanssa pitäisi treenata jos meinataan vielä kokeissa käydä yrittämässä ja Rekon kanssa pitäisi tehdä kiivaasti pohjatyötä. Ja laiskalle emännälle kolme koiraa on vähän turhan paljon, mutta minkäs teet.

Reko treenaili leikkiä, seuraamista ja perusasentoa nakilla imuttaen, eteenistumista ja maahanmenoa. Eteenistumista on viime päivinä tehty eniten ja siinä kestää jo pikkuisen nostaa käsiä pois ulottuvilta. Olen tehnyt niin että autan sen namilla vetäen istumaan oikeaan paikkaan, palkkaan kummastakin kädestä (ettei lähde kääntymään vinoon). Seuraavaksi lähdetään häivyttämään käsiä sivulle. Seuraamisessa olisi apurista hyötyä, mutta mitä pystyin kurkkimaan niin aika hyvin se pysyy suorassa ja oikeassa kohdassa vaikka vähän kaarrellaan ja kiemurrellaan. Pysähdyksissä istuu automaattisesti ja kestää odottaakin hetken kun kaivan uuden nakin että harjoitus jatkuu. Maahanmenoja kokeiltiin ekan kerran ulkona, kesti hetken ennen kuin muisti. Pitäisi ottaa nyt kaikki asennot (istu, maahan, seiso) kunnolla treeniin.

Riva treenaili merkkiä eli kiertoja, hauskaa tuntui olevan, mutta se varsinainen oivallus tästä vielä puuttuu.

Bardi otti pienet seuraamiset, yritin pitää treenin lyhyenä enkä jäädä junnaamaan sen kanssa. Viimeksi Annan kanssa treenatessa tuli huomio että seuraamista voisi taas vaihteeksi vähvistaa, sen suhteen ei ole aikoihin kovin paljon tehty.

Aamupäivällä Riva myös lopulta päätti että pentu kelpaa leikkikaveriksi, tähän asti on suhtautunut siihen muuten ok muttei ole lähtenyt mukaan pennun leikkikutsuihin. Nyt pyysi itse sitä leikkiin, kunnon leikkikumarrus ja sitten heittäytyi maahan ja antoi pennun loikkia päällään. Lisäksi leikittiin tassuhippaa ja juosta rallatettiin. Bardihan alkoi leikkiä pennun kanssa jo aikaisemmin viikolla.

Harkitsin hetken keskeyttäväni siihen, mutta kun koira ei kuitenkaan tuntunut haluttomalta niin ajattelin että kivempi lopettaa löytöön. Loppujen lopuksi maalimiehiä löytyi kaksi ja Pirjo antoi meille vielä melkoisen hyvät pisteet kahdella maalimiehellä, 128 p. Ulkopuolisen silmään meno ei varmaan näyttänytkään mitenkään mahdottoman huonolta, koira kuitenkin irtautui ihan hyvin ja liikkuikin laukalla, mutta oman silmään se ei ollut normaalia Rivaa. Se ei lentänyt mättäiden yli niinkuin ennen vaan liikkui pää koko ajan suht alhaalla ikäänkuin koko ajan tunnustellen seuraavaa askelta.

Olisi hieno kertoa että me tsempattiin, kun mahdollisuus tulokseen vielä oli mutta kun ei eletä satumaailmassa niin ei ole onnellista loppuakaan. Tahmeus jatkui esineruudussa ja esineitä nousi vain yksi, 12 pistettä. Tottiksessa tuli aika paljon yli-innokkuudesta ja viime aikaisesesta treenaamattomuudesta johtuvia virheitä, ääntelyä, ennakointia, liikkeestä maahanmenossa väärä asento ja seisomisessa oli tullut perässä ja pysähtyi vasta mun kääntyessä ja paikallaolon alussa en huomannut että Riva ei istunutkaan perusasennossa vaan käskin sen maahan seisomasta. Tasamaanoudossa kapula lipsahti mun kädestä, heitto oli alamittainen ja Riva varasti ihan törkeästi kapulan perään. Hyppynouto selvitettiin, mutta a-esteellä kapula taas lipsahti ja lensi minne sattui. Sen verran vissiin omat tunteetkin sekaisin kun en ole enää pitkään aikaan tehnyt tuollaisia hutiheittoja. Uusintaheitolla sain sitten kapulan esteen yli, mutta Riva arvioi ponnistuksen väärin ja mäjähti äksänä suoraan päin estettä ja tippui alas. Haki kapulan mutta ei suorittanut paluumatkallakaan estettä. Tottiksesta 65 p.

Itku tuli.

Sunnuntaina partiointiharjoitus. Alkuun liikkuminen oli hieman tahmeampaa, juoksuinen Sinna oli ollut alueella ennen meitä, mutta loppujen lopuksi liikkui oikein itsenäisesti ja vähän turhankin laajasti, eli jouduin muutaman kerran pysähtyä odottelemaan että se palasi ilmoittautumaan. Melkein koko suunniteltu alue haravaitiin läpi, sillä Paula löytyi vasta sieltä vastakkaisesta kulmasta. Ilmaisu ei ollut paras mahdollinen mutta riittävä.

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 8,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 10

Yhteensä 184 p. ja kunniapalkinto

Bardi kävi ekaksi tekemässä hyppy- ja A-estenoudot, varasti molempiin mutta suoritti molemmat ongelmitta ja kapulakin tuli mukana. Pienen tauon jälkeen uudelleen, nyt häiriönä oli vieressä agilityä tekevä koira ja ihmisiä. Bardin ilme oli näkemisen arvoinen kun se yritti sovittaa ylimääräisiä palasia kuvioon… Pienellä kannustuksella saatiin kuitenkin suoritettua hyppy molempiin suuntiin ja kapulakin mukaan. Tässä treenissä ei nipotettu luovutusasennoista tai varastamisesta, päätavoite oli Bardin yleensäkin pystyä toimimaan häiriössä. A-este oli sitten jo helpompi nakki, se oli vähän kauempana häiriöstä ja palautus onnistui ilman lisäkäskyä

Riva kävi kolmeen otteeseen treenamassa tokohyppyä, välissä vähän seuraamista, paikallaoloa ja kaukot. Yritin palkata pallolla nätisti, ettei tulisi pahoja revittelyjä, ei kyllä ihan onnistunut. Tosin nyt en ole varma päästäänkö tokoon, kun tajusin että se taitaa olla samana päivänä kuin Bardin luonnetesti… (edit: Eipäs olekaan, toko on lauantaina, luonnetesti sunnuntaina.)

Viime lauantaina Hannan kanssa, hain Rivan kanssa ensin lampaat pienempään aitaukseen. Eka yritys ei ihan onnistunut, joko se leikkasi sisään tai oli liian paljon vauhtia nostossa vaikka etäisyyttä olisikin ollut riittävästi. Tajusin sitten ottaa aidanvierustalla vähän kaaria ja suunnanvaihdoksia niin että annoin Rivan nostaa lampaat liikkeelle, sitten maahan ja siitä kunnon kaarella eteen pysäyttämään, nosto päinvastaiseen suuntaan, maahan jne. Pystyin siinä itse paremmin kontrolloimaan että Riva teki kunnon kaaret, pysähtyi heti käskystä ja lampaat rauhoittuivat kun huomasivat etteivät pääse karkuun mutta koira ei ryysää. Siitä kuljetettiin sitten pienempään aitaukseen. Hannan otettua omillaan otin Rivan toiselle kierrokselle pienempään aitaukseen. Alun hommat oli sopivasti purkanut pahimmat höyryt ja se teki tosi hyvin. Nätin kaarrokset ja hidasti omatoimisesti antaen lampaille aikaa väistää kun se meni aidan ja eläinten väliin. Saatiin eläimet jopa rauhoitettua meidän väliin, kuljetusta ei tuossa pikkuaitauksessa mahdu tekemään. Mutta siis Riva malttoi mielensä eikä painanut liikaa jolloin porukka olisi hajonnut väistäessään mua. Hyvää harjoitusta himmensi se että illalla Riva ontui taas, Cartrophen-kuurista on puolisen vuotta

Tänään kävin yksin treenaamassa, katsotaan miten jalka kestää tällä kertaa. Viikolla Riva on saanut liikkua liki vapaasti eikä ole ontunut. Jätettiin kuitenkin avoimella laitumella hommat väliin ja tehtiin vain pikkuaitauksessa. Kaaria molempiin suuntiin ja vauhdin säätelyä, kyllä se osaa ja pystyy kun vaaditaan. Harjoituksen lopuksi avasin aidan ja Riva sai poispäinajona  työntää ne isommalle laitumelle, eivät meinanneet ensin hoksata että edessä on avoin reitti.